Joulukalenteri 2010 – 21. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa vink vink.

Tänään Arana tulee Pariisista. :D

Antique Bakeryn pojat

Mistä he ovat: Antique Bakery; Fumi Yoshinagan mangassa neljä jätkää pyörittävät yömyöhään auki olevaa leipomoa.
Keitä he ovat:

Keiichiro Tachibana: Antiquen nuoruuden kakkutraumoista kärsivä vähän yrmy omistaja.
Yuusuke Ono: Puodin supertaidokas naisia pelkäävä pääleipuri, joka kykenee hullaannuttamaan itseensä joka ainoan miehen, johon ihastuu (paitsi Tachibanan).
Eiji Kanda: Vamman takia nyrkkeilijän ammatistaan vetäytynyt herkkusuu, joka siirtyy Onon oppilaaksi.
Chikage Kobayakawa: Tachibanan komea, kiltti ja umpityhmä nuoruudenystävä, josta muut yrittävät huonoin tuloksin kouluttaa välttävästi selviytyvää tarjoilijaa.

Yoshinagan maanläheinen tyyli kertoa hienovaraista mutta vakuuttavaa draamaa ihastuttaa ylipäänsä, mutta kaikista kauneimmat hänen kynästään lähteneet ihmissuhteet löytyvät Antique Bakerystä. Näiden neljän miehen suhteet ovat ulkoisesti ennen muuta työhön liittyviä, mutta heidän välilleen kehittyy tarinan kuluessa niin vahvat sidokset, että lopussa alkava teiden erkaneminen tuo äärettömän haikean olon. Nelikon väliset kanssakäymiset ovat kuitenkin monesti myös hulvattoman hauskaa luettavaa.

Legendaarinen homo!

Päähenkilöt tavallaan jakautuvat kahteen ryhmään. Eiji ja Chikage ovat vähän hitaita oppijoita, mutta he suhtautuvat intohimoisesti itselleen tärkeisiin asioihin; Eiji pistämällä kaikkensa peliin leipurinkoulutuksessaan, koska hän rakastaa herkkuja yli kaiken, ja Chikage yrittämällä pökkelöpäästään huolimatta olla parhaansa mukaan hyödyksi ja tukena Tachibanalle. Tachibana ja Ono sen sijaan ovat vähemmän määrätietoisia. Tachibana on ilmeisestä älykkyydestään ja monitaituruudestaan huolimatta melko välinpitämättömän oloinen – mies pyörittää kakkukauppaa, vaikkei edes pidä leivonnaisista. Ono taas ei ole erityisen kiintynyt ammattiinsa, vaikka onkin maailmanluokan leipurilahjakkuus. Siinä missä Eiji ja Chikage puskevat eteenpäin lannistumattomalla tarmolla täysin tietoisena rajoituksistaan, Tachibana ja Ono tuntuvat pikemminkin harhailevan ympäriinsä etsien puolivillaisesti sitä omaa juttua itselleen.

Kaikkia neljää yhdistää kuitenkin se, että Antiquesta kehittyy jokaiselle tärkeä paikka, jossa työskentely tuo heidän elämäänsä merkityksellisyyttä. Vain Tachibana ja Chigake tuntevat toisensa hyvin alusta asti, mutta muuten hahmot ovat lähes yhtä kuin vieraita toisilleen aloittaessaan yhdessä työskentelyn. Heidän välinsä kehittyvät sarjan mittaan läheisemmiksi ja heistä tulee koko ajan tärkeämpiä toisilleen.

Kuitenkaan nämä ihmiset eivät ole ”perhettä” tai ”bestiksiä”, vaan porukka säilyy koko ajan ennen kaikkea työpiirinä. Heillä on kullakin ainakin jonkintasoiset henkilökohtaiset elämänsä kiireisen leipomonpyörittämisen ulkopuolellakin. He eivät missään vaiheessa tule täysin sinuiksi toistensa kanssa siinä mielessä, että heidän vuorovaikutuksensa ei missään vaiheessa riko tiettyjä sosiaalisia rajoja.

Nelikon väliset suhteet muotoutuvat hyvin nopeasti kuosiinsa ja ovat hämmentävän monipuolisia. Tachibana ja Ono tulevat hyvin toimeen keskenään, vaikka Onolla onkin tapana ainakin näennäisen sinisilmäisesti manipuloida Tachibanaa, mutta heidän suhdettaan varjostaa ikävä kokemus yhteisiltä lukiovuosilta, kun Ono tunnusti rakkautensa Tachibanalle, joka torjui hänet vähemmän mukavalla tavalla.

Auts.

Tachibana ja Eiji ovat jatkuvasti toistensa kurkussa, sillä Eiji katsoo itsensä vain Onon alaiseksi ja oppilaaksi, eikä pojalta riitä kunnioitusta puodin varsinaiselle omistajalle. Onoa pohjattomalla sokerinnälällä varustettu Eiji puolestaan suorastaan palvoo miehen ylimaallisen hyvien leivosten ansiosta, ja Onokin näyttää saavan puhtia elämäänsä oppipoikaa hioessaan.

Turpa kii äijä! Leivon kakkua jos huvittaa!

Eiji ja Chikage suhtautuvat toisiinsa aika neutraalisti, mutta ehdottoman ystävällismielisesti, ovathan he aika samanlaisia ihmisiä. Tachibanalle Chikage on sekä suuri vaiva kaikessa puupäisyydessään että tärkeä ystävä suuressa omistautuneisuudessaan. Onon ja Chikagen kurjasti päättyvä ihastusdraama onnistuu lopulta kääntymään melko positiiviseksi suhteeksi, jossa Chikage on Onolle vähän kuin söpö lemmikki, vaikkei oikein tajuakaan toisen aivoituksia.

Must… resist… manly… urges…

Tämän köörin ristisuhteet ovat loisteliaan moninaisia, ja silti heistä rakentuu hyvin yhtenäinen ja näppärästi yhteen hiileen puhaltava joukko. Se, että heidän siteensä ovat niin vahvat, mutta eivät yhtä intensiivisiä ja läheisiä kuin animessa ja mangassa suhteet tuppaavat yleensä olemaan, tuo viehättävän realistisen ja lämpimän fiiliksen.