Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Manga

Joulukalenteri 2010 – 24. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa. Oho, keksinpä itse yhden: teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat.

Sanzo ikkou

Mistä he ovat: Saiyuki & Saiyuki Reload; Neljä jätkää lähtevät matkaamaan länteen palauttaakseen rauhan ihmisten ja youkai-demoneiden välille Kazuya Minekuran Journey to the West –kiinalaiseepoksen raflaavassa uusversioinnissa.
Keitä he ovat (myötäpäivään ylävasemmalta):

Genjyo Sanzo: Porukan revolverin ja viuhkan kanssa riehuva ärtyisä johtaja ja epäsovinnainen korkea-arvoinen pappisihminen.
Cho Hakkai:
Äärimmäisen kohtelias, vastuuntuntoinen ja miellyttävä youkai-herra.
Sha Gojyo: Renttumainen naisia jahtaava puoliyoukaikappa.
Son Goku: Pirtsakka ja energinen tappelemista ja syömistä rakastava youkaipoju.
(Jeeppi: Hakkain maastojeepiksi muuntautuva lohikäärme, jonka selässä porukka matkustaa.)

Ja viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Saiyukin johtokööri. Nämä neljä bishiä muodostavat selvästi tiiviimmän porukan kuin Antique Bakeryn pojat, ja heidän välinsä ovat henkilökohtaisemmat ja läheisemmät; he ovat puuttuvista sukuyhteyksistä huolimatta yhtä perhettä.

Ikkoun jäsenet voidaan periaatteessa luokitella kahdella tavalla pareiksi. Selkeimmin ja välittömimmin tulevat esille Sanzo ja Goku yhtenä parina ja Hakkai ja Gojyo toisena. Jonkinlaista voimakasta sielunkumppanuutta on aistittavissa molemmissa pareissa, joilla on luonnollisesti myös kattavat shippaajakuntansa. Sanzo ja Goku ovat tunteneet toisensa pitempään kuin Hakkain ja Gojyon, ja samoin asia on toisin päin. Ne kaikkein kiinteimmät yhteydet löytyvät juuri tästä jaosta, ja varsinkin jälkimmäinen pariskunta on oma super-OTP:ni.

Toisella tapaa parit muodostuvat, jos heitä katsoo perinteisenä ydinperheenä, jollaisen he eittämättä muodostavat. Sanzo on ärtyisä isä ja perheenpää; Hakkai hymyileväinen ja myöntyväinen, mutta tosiasiallisesti hallitseva äiti. Ryhmän kypsempinä jäseninä heillä on kaitsettavanaan kaksi takapenkillä alati nahistelevaa äänekästä lasta; Gojyo on rempsakka ja kapinoiva teini-isosisko ja Goku kuriton, villi ja iloinen pikkuveli.

joulukalenteri2010-p24Saiyuki

Kaikilla on kylmä, mutta eri tavalla.

Poikien tärkeys toisilleen käy loistavan selväksi ensimmäisen Saiyuki-sarjan loppupuolella, kun Gojyo feidaa yksinään kostoretkelle ja toiset yrittävät vähän matkaa jatkaa ilman punapääkappaansa tunnelma kuopassa ja koko ajan stressaantuneesti riidellen. Lopulta pojat päättävät yksissä tuumin hakea karkulaisen takaisin ruotuun ja antaa tälle kunnon rökityksen. Mielenkiintoisesti sama kuvio toistuu, kun Reloadin puolella se onkin Sanzo, joka jättää toiset selviytymään itsekseen. Samantyyppinen episodi käydään läpi jopa eräässä humoristisessa sivutarinassa, jossa Jeeppi katoaa. Ikkou ei kykene toimimaan normaalisti tai edes välttävästi yhdenkin jäsenen puuttuessa, mikä tekee jokaisesta tärkeän.

Väkivalta on kvartetin pääasiallinen kommunikointikeino, mutta toisinaan bondaaminen tapahtuu täydessä hiljaisuudessa (klik klik isommaksi).

Suuri osa Ikkoun viehätyksestä perustuu myös sille, että vaikka yksilöiden perusroolit ryhmässä säilyvät samoina koko ajan ja perusteiltaan hahmot ovat aika stereotyyppisiä, kustakin paljastuu tarinan edetessä uusia puolia ja reippaasti lisää syvyyttä. Hakkai esimerkiksi nojaa Gojyoon emotionaalisesti paljon enemmän kuin ensi näkemältä arvaisi ja toisaalta paljastuu mukavan ja pehmeän kuorensa alla Ikkoun suvereenisti pelottavimmaksi jäseneksi. Gokun alkuun vähän rasittavaa hyperaktiivisuutta taas katsoo Reloadin Burial-takaumakaaren ja erityisesti esisarja Saiyuki Gaidenin lukemisen jälkeen aivan eri silmin. (Ennen Gaidenia: ”Goku on aika ärsyttävä ja kaikista vähiten suosikkini Ikkousta.” Jälkeen Gaidenin: ”Nyyh mä oon niin ilonen että Goku on niin onnellinen snif. ;____;”)

Ja onhan se vain niin, että neljä angstimenneisyydellä varustettua bishiä on aina parempi kuin yksittäiskappaleet. Nämä neljä coolia heppua ovat yhteen tuotuna todella hauskoja ja erittäin viihdyttäviä, mutta ennen kaikkea heidän yhteen kietoutuneet tarinansa onnistuvat todella koskettamaan yleisöä ja saavat lukijat välittämään heistä niin yksilöinä kuin ryhmänä.

——————

Hyvää joulua kaikille!

Jäikö oma suosikkisuhde ilmiintymättä tai olitko odottanut tiettyä paria tai porukkaa, joka jäi tulematta? Oliko jotain liian vähän tai paljon? Oletko keksinyt kalenteriaiheen, josta tykkäisit Aranan kirjoittavan ensi jouluna?

Fanitytölle mieluisa paketti sisältää pahantuulisia bishejä.

15 vastausta aiheeseen “Joulukalenteri 2010 – 24. päivä”

Salaa toivoinkin, että tämä poppoo löytyisi kalenteristasi jossain vaiheessa ja kun niin kävi, niin olin ihan että uuh iih aah~! <3 Täydellisesti samaa mieltä mainitsemistasi pointeista ja msmsmhh Gaiden, baww, baww, baaaaaawww.

Krhm, joo, ei tässä muuta. Kiitos tästä ja hyvää joulua!

En tätä porukkaa ole aikaisemmin nähnyt, mutta nyt alkoi heti kiinnostaa! Miesten/poikien väliset ystävyyssuhteet ovat lähellä sydäntäni.
Saisiko tätä sarjaa luettua mistään? Entä kuinka suuressa osassa pojat ovat kyseisessä sarjassa?

Kiitos muikeasta joulukalenterista! Mietteitäsi on aina yhtä mukava lukea. Harmi vain, ettei ole aina jaksanut kommentoida, eikä yleisötehtävääkään ole tullut tehtyä varmaan kertaakaan… Samankaltaisten parien miettiminen on yllättävän vaikeaa hommaa, sen verran yksilöllinen jokainen pari kuitenkin on. Ja jollei satu edes tuntemaan päivän paria, voi tehtävä olla lähes mahdoton. Oma listani olisi varmaan ollut varsin erilainen, nytpä sitten taidankin miettiä loppupäivän, keitä olisin siihen laittanut… Ainakin Eroican poitsut olisivat varmasti päätyneet listalle.

Hauskaa joulua! Ehkä ensi vuonna voitaisiin kuulla niistä pahiksista ;3

Kiitos paljon mielenkiintoisista ja ajatuksia herättävistä luukuista! \^o^/ Hiukkasen petyin kun Ginein Reinhard ja Siegfried eivät lopultakaan löytyneet kalenterista, mutta toisaalta olen melko herkkä kyseisen parin tulkinnan suhteen, niin että olisin varmaan kuitenkin vain napissut, jos/kun mielipiteesi ei olisi ollut tasan sama kuin minun, joka tietysti on Ainoa Oikea. (Oikeastaan olen herkkä koko sarjan suhteen. Sen siitä saa, kun katsoo sarjoja, jotka ovat itselle liian fiksuja.) Muutoin kalenterista löytyi kiinnostavia ja monia itsellekin tuttuja ja rakkaita hahmoja, joiden analyyttista ruumiinleikkausta oli ilo seurata!

”Ja onhan se vain niin, että neljä angstimenneisyydellä varustettua bishiä on aina parempi kuin yksittäiskappaleet.”
<—Totuuden sanoja, ehdottomasti. Tukusta osto on aina kannattavampaa. :D Kommentin eteen voi muuten lisätä randomia ihkutusta, koska <3 Sanzo Ikkou *swoons*.

En rehellisesti sanottuna osannut yhtään odottaa tätä, mikä luultavasti tarkoittaa, että älykkyysosamääräni on jossain alle kymmenen tienoilla… Taisit nauraa katketaksesi, kun olin ihan "<3<3<3<3<3 Tiesin, että KuboToki tulee!!!11!1!eleventyone!! Sääli, etten varmaan tunne ketään muita kalenterista T_T". Jotenkin edes Koumyouun ja Ukokun kohdalla ei naksahtanut, että hei, Saiyukikin on ihan validia materiaalia, josta valita pareja…

En rehellisesti sanottuna tiedä Teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista tarpeeksi kommentoidakseni vertausta, mutta kuulisin siitä kernaasti lisää. Seuraava postaus kenties? ^^ "Sanzo Ikkoun ja jonkun neljän mutatoituneen tappajakilpikonnan yhtäläisyydet ja erot" ei kuulosta mitenkään pahalta otsikolta…

Pieniihminen: Nelikko ovat sarjan päähenkilöt ja sarja seuraa parin kymmenen manga-alpan verran heidän ”innokasta” yritystään pelastaa maailma ja luoda sopu youkaiden ja ihmisten välille (ryhmän kollektiivinen motto: ”The only side I’m on is my own.” – todellista sankariainesta siis :D). Lue ja palvo Minekuraa. ;D Ensimmäisten parin albumin piirtojälki on vain keskinkertaista, mutta siitä eteenpäin se paranee huomattavasti. Tarinan kerronta on alusta lähtien teknisesti aivan loistavaa ja Minekura pystyy rakentamaan ja kehittämään nelikon sisäisiä suhteita todella hienovaraisesti ja kauniisti. Ja jos haluat toisen lukuvinkin: Wild Adapter (myös Minekuralta). Arana on kirjoittanut siitä postauksia (http://blogi.elitistifanitytto.org/2009/wild-adapter-1/, http://blogi.elitistifanitytto.org/2009/wild-adapter-2/ ja http://blogi.elitistifanitytto.org/2010/wild-adapter-3-12/ – kaikissa tosin muistaakseni oli spoilereita). Se keskittyy nuoren, yakuzaan lähinnä apaattisuuttaan ajautuneen miehen ja tämän kadulta poimiman muistinsa menettäneen pojan yhteiseloon tai tarkemmin sanottuna herra Apaattisuuden suhteeseen poikaan ja siihen, miten tämä löytää pojasta jotain, josta tulla riippuvaiseksi. Aranan joulukalenterin luukku nro 15 (http://blogi.elitistifanitytto.org/2010/joulukalenteri-2010-15-paiva/) analysoi heidän suhdettaan tarkemmin. Jos päädyt lukemaan toista sarjoista, ota yhteyttä ja kerro, mitä pidit siitä!

Vorona: Melkeinpä pelkkä Gaidenin ajatteleminen saa silmät kostumaan. Se vaan on niin… ;___;

Pieniihminen: Kuten Denelis jo infosi, sarja (tai sarjat, 9-osainen Saiyuki jatkuu Saiyuki Reloadina ja edelleen Saiyuki Reload Blastinä) kertoo nimenomaan tästä nelikosta, joten jos tuntuu iskevän niin lukemaan vaan! Aivan erinomainen nimike, mutta kannattaa antaa sille 3-4 alppaa aikaa päästä vauhtiin, koska alkupää on tosiaan vähän kömpelöä toteutukseltaan.

Saiyuki ja Reload on jälkimmäisen viimeistä osaa vaille julkaistu englanniksi. Franchiseen kuuluu myös kaksi lisensoimatonta esisarjaa eli postauksessa mainittu tämän nelikon aikaisemmista inkarnaatioista kertova Saiyuki Gaiden ja Sanzon mentorin nuoruudenvaiheita käsittelevä Saiyuki Ibun.

Animuakin on miljoona jaksoa, mutta itselläni on ollut varsinkin ensimmäisen animesarjan toteutuksen kanssa niin isoja ragefittejä, että suosittelisin tutustumaan sarjaan nimenomaan mangamuodossa.

Nita: Haha, eipä osoittautunut yleisötehtävä todella kauhean hedelmälliseksi. Onhan se vähän haastavaa miettiä tällaisessa kontekstissa vastaavia pareja, ei itsellekään ole tullut mieleen kuin ihan pari.

Itseäni rupesi tässä kanssa kiinnostamaan, millaisia muiden top-listat olisivat (vaikka eihän tämäkään varsinaisesti mikään definitiivinen top-lista ole, vaan valikoituja suosikkeja).

Eroicaa on tullut luettua sen verran vähän, ettei se pariskunta oikein ollut mahdollisuus, vaikka viihdyttävä kaksikko kieltämättä.

Myy: Muistuipa taas mieleen että galactisten sankarien katselu on ollut tauolla taas ihan liian kauan. Reinhard ja Siegfried olisivat saattaneet kyllä mukaan päästäkin, jos olisin nähnyt sarjan kokonaan. Hyvä kuitenkin, että niitä oikeitakin pareja löytyi.

Denelis: Mitä hittoa, olin ihan varma, että olisit arvannut tämän kilometrin päästä (varsinkin kun Gojyota ja Hakkaita lupailinkin jossain vaiheessa). :D

En varmaan postausta aiheesta jaksa kirjoittaa, mutta yhteistähän porukoilla on rakenteellisesti ja roolien kannalta aika paljonkin. Jäsenten selkeä värikooditus menee jopa melkein yksiin. Leonardo (sininen) ja Sanzo (violetti) ovat johtajia ja ”isän” asemassa pitämässä muita järjestyksessä, kun taas Donatello (violetti) ja Hakkai (vihreä) ovat porukan miellyttäväluonteiset viilipytyt. Raphael/Rafaello ja Gojyo (kummatkin punaisia) ovat kuumapäisiä kavereita ja Michelangelo ja Goku (kummatkin oransseja) ryhmän nuorimmaiset leikkisät villikot. Ryhmän kiinteiden siteiden perheluonteisuus ja perheen tärkeys on yhteistä kummallekin (kilppurithan ovat ihan oikeastikin veljeksiä), samoin se, että yhden jäsenen puuttuminen rampauttaa yleensä koko ryhmää. Kilppureidenkin kommunikointi on pinnalta katsottuna yleensä suureksi osaksi riitaisaa, vaikka pinnan alla veljekset välittävät toisiaan suuresti.

Kilppurit kärsivät kyllä samasta efektistä kuin ankkalinnalaiset, kun heidän seikkailunsa ovat lähteneet ties kuinka monen ihmisen kynästä ja kaikilla on vähän eri tapa tulkita heitä. Hahmot ovat siksi hajanaisempia, eivätkä pääse kehittymään samalla tavalla kuin Ikkoun pojat Minekuran käsissä.

Ilmeisesti en tehnyt suurinta virhettä elämässä, kun heräteostoksena ostin koko Saiyukin mangaversion englanniksi… En ole ehtinyt tarttua siihen vielä, joskin ykkösosaa vilkaisin ja se näytti jotenkin… sekavalta? Taisiis, Wild adapterin jälkeen se näyttää paljon kömpelömmältä ja vaikeasti luettavammalta, mutta ilmeisesti se siittä paranee sitten!

Koko kalenterin ajan itsekin pohdiskelin, että ketähän ottaisin tällaseen mukaan – ihan kahtakytneljää timanttista parivaljakkoa en löytänyt, mutta Nodame cantabilen Nodame/Chiaki, Bakemonogatarin Araragi/Senjougahara (murr katso se loppuun, selviät kyllä) ja jo mainittu Galaktisien sankarhemmojen Reinhard/Siegfried tuli ensimmäisenä mieleen poikkeuksellisista ja jännistä pareista. Ehkä mun pitäs kirjottaa niistä postaus nyt, kun kaikilla on vielä tää sun kalenteris mielessä. Hmm.

Koska kaksvitosta ei tänävuonna tulekkaan, sanon nyt, että hieno kalendaar oli taas ja ensvuonna uusiks! Hyvää Jeesus-lasta sinnekin!

Paranee paranee, viimeistään siinä puolivälin tienoilla. Piirrostyyli ja kerronta selkiytyvät ihan silminnähtävästi jo ensimmäisten kolmen osan aikana. Vasta Reloadin puolella tosin päästään niihin kaikkein parhaisiin juttuihin, mutta ensimmäisen sarjan loppupuoliskokin on jo aika kovaa tavaraa. Wild Adapter rupesi pyörimään, kun ensimmäinen Saiyuki oli loppupuolella 2001, jolloin Minekura oli jo löytänyt tyylinsä, siksi se näyttää niin paljon paremmalta kuin Saiyukin ensimmäinen osa.

Kaksvitosta ei tullut koska 24 luukkuakin teki jo kovasti tiukkaa, kun marras- ja joulukuu olivat muutenkin aikataulutukseltaan ihan kohtuullisen tappoa. Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi, mutta aikaisemmin pitää valmistelut aloittaa, ettei ihan lopu happi kesken.

Jaa niin Bakemonogatari… humhum… joo…

Taas yksi hauska kalenteri paketissa! Mielestäni oli mielenkiintoista että lähestyit tämän vuoden aihetta muidenkin kuin romanttisten parien kannalta. Itse olisin varmaan lipsunut suoraan fanon-parien puolelle, mutta shippausjutuista kirjoitettaessa on aina se vaara että lipsutaan sinne Team Edward vs Team Jacob -riehumisen puolelle, viimeistään kommenteissa. :D

Pahikset ovat muuten minustakin hauska idea ensi vuotta ajatellen.

Itse en oikeen välitä shippaamisesta shippaamisen vuoksi niin paljon, joten ensimmäinen linjaus jonka tein tämän kalenterin sisällön kanssa oli, että paritusten pitää olla ensisijaisesti kaanoniin perustuvaa tulkintaa. Pelkkä romanttisten parien käsittely taas olisi käynyt vähän puuduttavaksi, ja silloin olisi pitänyt jättää paljon hienoja tapauksia pois, joten tämä muotoutui aika automaattisesti.

Pahiskalenteri varmaan sitten tulee, ellen tässä vuoden mittaan keksi jotain vielä päheämpää. :)

Voitko muuten koota linkit kalenterin luukkuihin yhteen postaukseen ennen ensi joulukuuta sitten, kun ehdit? Suurin osa niistä on sellaisia, että niitä haluaisi vilkuilla myöhemmin uudelleenkin ja silloin olisi hyvä, jos ne löytäisi jostain kohtalaisen vaivattomasti. =D

Mitä, oli tuo edellinenkin kalenteriarkisto ennen joulukuuta netissä. Pari kolme päivää peräti. :p

Hahaa, saleen yllätyit, kun olin jo tehnyt tuon tämänjouluisen koonnin valmiiksi! Ollos hyvä. <3

Kiitos paljon kaikille! Olen lukenut sarjaa jo jonkin verran ja pidän siitä kovasti!
Kiitos myös Aranalle, joka minut bloginsa kautta tähän sarjaan tutustutti.

Loistavaa, että on maistunut! Minekurasta olen pitämässä tulevan kesän Desuconissa ohjelmaakin, joten tervetuloa seuraamaan jos kiinnostaa. =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *