Joulukalenteri 2010 – 15. päivä

15.12.2010 kello 09:15

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Ash ja Eiji + Kubota ja Tokito

Tuplapläjäys!

Ash ja Eiji

Parisuhdeluokitus: ???
Mistä he ovat: Banana Fish; Akimi Yoshidan epämääräisen homossa kasariklassikossa metsästetään mystistä huumetta, kiemurellaan Nykin mafiapiireissä ja tapetaan ihan sikana porukkaa
Keitä he ovat: Mafiakunkun superälykäs ja –taitava kaikennähnyt nuori jengipomosuojatti ja kokematon japanilainen valokuvaajapoika

Kubota ja Tokito

Parisuhdeluokitus: ???
Mistä he ovat: Wild Adapter; Kazuya Minekuran epämääräisen homossa noir-tarinassa metsästetään mystistä huumetta, kiemurrellaan Yokohaman yakuza-piireissä ja tapetaan ihan sikana porukkaa.
Keitä he ovat: Yakuza-pomon entinen superälykäs ja –taitava kaikennähnyt nuori jengipomosuojatti ja muistinsa menettänyt poika

Pojat, järjestäytynyt rikollisuus, huumeet ja väkivalta on BL-rintamalla todettu useammin kuin kertaalleen toimivaksi konseptiksi (kuten on huomattu), ja BF ja WA edustavatkin semi-BL-mangan ja oikeastaan kaiken muunkin mangan kirkkainta kärkeä. Samantyyppisistä lähtöasetelmista huolimatta sarjat ovat melko erilaisia, mutta ne säilyvät hyvinkin vertailukelpoisina.

Kummankin sarjan suuri viehätys perustuu päähenkilöparin läheiselle suhteelle, joka kantaa tarinaa. Ash ja Kubota ovat korostuneesti muusta maailmasta itsensä etäännyttäviä yksinäisiä susia, jotka eivät päästä ketään liian lähelle. Ashillä tosin on laaja, häntä syvästi kunnioittava kaveri- ja tuttavapiiri, mutta harva bestistä Shorter Wongia lukuun ottamatta uskaltautuu yhtään emotionaalisen hajurajan sisäpuolelle katurakkareiden vinkkelistä ylivertaiselta näyttävän pomon luoksepääsemättömyyden takia. Kubotan sosiaaliset kontaktit ovat vielä viitteellisempiä ja harvalukuisempia. Kumpikaan ei näytä päällisin puolin suuressa älykkyydessään ja vahvuudessaan tarvitsevan mitään suuria nyyhkisnyyhkisootmulleniintärkee-tason ihmissuhteita.

Sitten kuvioon lisätään henkilö, joka ei vaikuta sopivan enigmaattisen herra Täydellisen maailmaan ensinkään, mutta joka onnistuu silti hurmaamaan tämän. Pelkästä ystävyydestä tai normaalista mangaihastuksesta tai edes palavasta rakkaudesta perinteisessä merkityksessään ei ole kyse kummassakaan suhteessa, vaan parit muodostavat hyvin hankalasti määriteltävissä olevat riippuvuussuhteet. Sekä Ash että Kubota vaikuttavat päällisin puolin täysin suvereeneilta hahmoilta, mutta he saavat todellista emotionaalista sisältöä elämäänsä vasta suhteessaan Eijiin ja Tokitoon, jotka kuvainnollisesti pitävät sisältä rikkinäiset paremmat puolikkaansa pinnalla. Eijillä ja Tokitolla on myös partnereihinsa voimakkaampi vaikutusvalta kuin parin kumpikaan puolisko tajuaakaan.

Jos kuka tahansa muu kuin Eiji kehtaisi tätä yrittää, olisi raukka tässä vaiheessa jo matkalla polille.

Perinteistä heikomman osapuolen suojelua kummatkin suhteet sisältävät oikein olan takaa, sillä Eiji ja Tokito onnistuvat jatkuvasti päätymään pulaan tai toiseen. Ash ja Kubota suhtautuvat näihin pelastusoperaatioihin mielenkiintoisesti eri tavoilla. Tietysti se ikioma neito uke ystävä pulassa pitää saada turvaan hinnalla millä hyvänsä, mutta tuo hinta on erilaatuinen kullekin päähenkilölle. Ash maksaa ”omasta pussistaan” uhraamalla itsensä tarpeen vaatiessa. Hänen pelastusretkensä päätyvät henkilökohtaisiin ikävyyksiin. Kubota taas näyttää joka kerta Tokiton saatua kuonoonsa tätä naamaa, ja sitten tulee ruumiita:

Nyt jumalauta lihakoukut irti mun ihmisestä.

Ashin ja Eijin suhteesta tekee erityisen riipaisevan se, että Eiji tarvitsee pelastamista pääasiassa sen vuoksi, että Ashin viholliset tietävät hänet tämän heikoksi kohdaksi ja pyrkivät hänen kauttaa pääsemään käsiksi Ashiin. Siitä huolimatta Eiji ei tahdo lähteä takaisin Japaniin, eikä Ash tahdo hänen lähtevän (vaikka solidaarisuudesta näin väittääkin muutamaan kertaan). Kummatkin tietävät Ashin tarvitsevan Eijiä rinnallaan, vaikka tästä näyttää ensivilkaisulta olevan vain haittaa.

Harvoin mikään draamunpoikanen on onnistunut koskettamaan niin kovasti kuin nämä kaksi äärimmäisen kaunista ja katkeransuloista suhdetta. Parien välinen syvä side vain voimistuu luodessaan vahvan kontrastin muun maailman rujoudelle ja karuudelle. Tekee melkein pahaa katsoa, miten nämä maailmat ovat muovanneet Ashistä ja Kubotasta lähes mihin tahansa hirveyksiin silmää räpäyttämättä kykeneviä onttoja ihmisraunioita. Sitäkin katarttisempaa on kuitenkin seurata, kuinka kumpikin saa lähelleen elämän viattomampaa puolta edustavan pelastajan.


Nyyh niin kaunista ;_______;

Tokitosta ja Kubotasta olen kirjoittanut jo laveamminkin esimerkiksi täällä.

Avainsanat: , , ,

Aiheet: Hahmot, Joulukalenteri, Manga, Vertailu  Tagit: , , , RSS 2.0

« »


7 kommenttia

  1. stargay

    Uguuuu ;____;

    Kertoo ehkä kaiken oleellisen että nauroin tuolle japanese klutz -sivulle melkein ääneen ja vastaavasti olin kohta ihan nyyhsniff noista kahdesta alimmaisesta kuvasta.

    Rakastan muutenkin tuollaisia asetelmia jossa heikompi osapuoli ”suojelelee” tavalla tai toisella sitä vahvempaa, vaikka näennäisesti asia olisi toisin päin. Aika samantyyppinen parivaljakko löytyy muuten myös netissä julkaistusta tarinasta In the Company of Shadows, jota kutsun tuttavallisemmin nimellä Homoagentit. Sin on pienestä pitäen säälimättömäksi tappokoneeksi koulutettu agentti, jonka työpartneriksi päätyy tätä melkein kymmenen vuotta nuorempi itsetuhoinen Boyd. Draamaa, angstia, vääntöä ja väkivaltaa seuraa, ja tarina kulkee melkein kokonaan noiden kahden hahmon varassa. Onneksi kyseinen suhde on oikeasti mielenkiintoinen, en muuten olisi jaksanut kahlata noin valtavaa tekstimassaa läpi tietokoneen näytöltä lukien.

  2. Denelis

    <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

    Ai miten niin se muka näkyy, että pidän Minekuran hahmoista? =D

    Ja ilmeisesti Banana Fishkin on jossain vaiheessa luettava, jos se kerran pelaa samankaltaisella hahmodynamiikalla kuin iki-ihana WA. (Pikkuisen tosin kirpaisee, ettei se oma lempipari olekaan näemmä niin ainutlaatuinen ;P) Sinänsä jännä, että ilmeisesti löytyy toinenkin niin WA:ta vastaava sarja. Kieltämättä yakuza- tai ylipäätäänkään rikollismaailma ei tosiaan, kuten sanoit, ole kovin epätavallinen kulissi mangassa, mutta yllättyneisyyteni sallittaneen minulle silti. =)

  3. Arana

    stargay: Japanese klutz on yksi hauskimpia kohtauksia ikinä missään. Eiji on niin loistavan spontaani.

    Tällaiset parit iskevät tännekin lujaa, koska asetelma tasapainottaa sitä semehahmon näennäistä ylivertaisuutta niin kivasti. Samalla se vaatii yleisöä katsomaan vähän syvemmälle parin dynamiikkaan, kun kaikki ei ole miltä päältä näyttää. Minekurakin vaikuttaa tykkäävän, kun näitä pareja löytyy häneltä useampia kappaleita.

    Tuo tarina vaikuttaa kyllä ihan jutultani, joten pitää se lukea tässä kunhan saan nipistettyä jostain itselleni vähän vapaa-aikaa.

    Denelis: BF löytyy pk-seudun kirjastoista, joten se, etten omista kolmea ekaa alppaa ei ole enää tekosyy. Sitä paitsi siinä on kaikkea soveliaan sairasta pedaripoliitikoista jengitappeluihin ja korkean profiilin salamurhaajiin (ihastuisit ihan takuuvarmasti Blancaan).

    Mutta Ashin ja Eijin ja KuboTokin vertaaminen on tosi kivaa siksikin, että heissä on samankaltaisuuksien lisäksi paljon erilaisia piirteitä ennen kaikkea siitä syystä, että kynäilijöiden tarinankerrontatyylit eroavat toisistaan niin paljon. Eikä se, että samantyylinen pari jostain löytyy tietenkään tarkoita, etteikö se oma pari olisi uniikki. Itse olen yleensä löytänyt yleensä tietystä kohteesta uusia puolia, kun olen tarkkaillut sitä muistuttavaa toista kohdetta, joka on kuitenkin vähän erilainen. Siksi noita samantapaisia pareja olen täälläkin peräänkuuluttanut (vaikka Maija taisi olla ensimmäinen joka mitään ehdotti, joten niitä ei ole sitten varmaan ihan helppo kaivella).

  4. Denelis

    Arana: Älä kysy miten tai miksi, mutta päädyin jotenkin lukemaan tätä sen jälkeen, kun olin lukenut postauksesi siitä, miksi BL sukkaa. Olin jo unohtanut kommenttisi Banana Fishistä… Helkutti, olit oikeassa: Blanca on yksi sarjan parhaimmista hahmoista ja hänen suhteensa Ashiin on reilusti kiinnostavampi kuin yksikään muu hahmojen välinen suhde koko sarjassa tähän mennessä. Okei, Yau-zin suhde Blancaan menee aika lähelle, koska ainakin näillä näkymin siinä saattaa olla jotain syvempää, mutta tiedä häntä miten sarja loppuu (vasta 15/19 luettu!).

    Olisin tosin arvostanut sitä, jos Blancan olemassaoloon olisi viitattu sarjan alussa jotenkin. Kieltämättä BF:ssä nyt ei ole hirveästi takaumia, mutta jonkinlainen maininta olisi kyllä varmasti saatu puristettua mukaan, jos olisi oikeasti yritetty. Nyt Blanca vain vedetään esiin puskasta, vaikka tällä on ollut – ja on yhä – erittäin suuri vaikutus Ashin käytökseen. Ei siis sillä, että minua jotenkin haittaisi, että puskista hyppii esiin kiehtovia, hyvinpukeutuvia, pitkähiuksisia miehiä, mutta draamallisesti se ei ollut tyylikäs ratkaisu. En myöskään ole varsinaisesti varma, pidänkö Blancan logiikasta, mutta yritän olla tuomitsematta ennen kuin saan sarjan luettua loppuun.

    Henkilökohtaisesti en ole hirveän vaikuttunut Ashin ja Eijin suhteesta, koska tämä on juuri sen tyyppinen manga, jonka luen viidesti läpi huomaamatta mitään ennen kuin joku sattumalta mainitsee, että päähenkilöt ovat pari ja tosi lätkässä toisiinsa ja vaikka mitä. Samahan kävi WA:nkin kanssa ja se on vielä ilmiselvempi kuin BF. En kiellä, etteivätkö Ash ja Eiji olisi pari, mutta en pidä tavasta, jolla näiden suhde on tuotu esiin (tai tarkemmin sanottuna, jolla sitä ei ole tuotu esiin). Tietysti WA:hen verratessa tilannetta mutkistaa se, että loppujen lopuksi WA:ssa on tasan kolme keskeistä henkilöä (Tokito, Kubota ja Sanada-san), kun taas BF:ssä keskeisten henkilöiden laskemiseen eivät riitä edes molempien käsien sormet. On siis luonnollista, että WA:ssa tilaa käsitellä pääparin suhdetta on enemmän ja sille voidaan antaa enemmän aikaa ja sivutilaa. Lisäksi jo juonensa puolesta pääpari on WA:ssa enemmän fyysisesti lähellä toisiaan; BF:ssähän Ash ja Eiji eivät koskaan joudu kaapatuiksi samaan aikaan tai eivät ainakaan saman henkilön toimesta. En ihan rohkene tehdä vertausta Tuulen viemään, jossa pääpari on välillä lähes puolisentoista sataa sivua olematta missään kontaktissa toistensa kanssa.

    Lisäksi BF:ssä täytyy ottaa huomioon julkaisuajankohta: en henkilökohtaisesti tiedä, kuinka semishounenaipositiivinen Japani oli 80-luvulla, joten en uskalla arvailla, paljonko vaikutusta tällä oikeasti oli Ashin ja Eijin suhteen näkymättömyyteen. Voisi kuitenkin kuvitella, että jos sarja tehtäisiin nykypäivänä, se olisi, sanotaanko, rajumpi (muunkin kuin väkivallan suhteen).

    Täytyy muuten sivumennen sanoa, että en ole hirveän iloinen huomatessani, että makuni on näin ennustettava… ;D

  5. Arana

    Itse olin unohtanut ennustaneeni että tykkäisit Blancasta, mutta näköjään osuin kovasti nappiin. Blancan moraalinen harmaus ja salamurhaskillzit nappaavat kyllä täälläkin, mutta olen ihan samaa mieltä siitä, että hänen yhtäkkinen tyhjästä ilmaantumisensa on aika kömpelö ratkaisu. Varmaankaan hahmoa ei ole suunniteltu heti sarjan alkuun, vaan vasta myöhemmin, kuten monesti mangassa tehdään.

    Itse taas juuri pidän Ashin ja Eijin suhteen hienovaraisuudesta ja siitä, miten se rakentuu hyvin vahvasti sisältäpäin. Jossain keskusteluissa on spekuloitu, että Ashin aikaisempien kokemusten valossa fyysinen suhde toiseen ihmiseen suorastaan poissulkisi henkisen läheisyyden mahdollisuuden, kun se fyysinen puoli on aina merkinnyt hänelle puhdasta hyväksikäyttöä. Koen Ashin ja Eijin suhteen näkymättömyyden niin herkkänä ja samalla voimakkaana juuri sen takia, miten heidän yhteytensä rakentuu niin vaivihkaisesti Ashin aiempien kokemusten päälle ja vastapainoksi. Hänellä ei koskaan ole ollut Eijin kaltaista ihmistä lähellään, ja siksi Eiji pääsee vaikuttamaan häneen niin eheyttävästi, mutta samalla tilanteen hankaluuden takia tuhoisasti.

    Veikkaisin, että julkaisuaikaa enemmän BF:n poikarakkaussisältöön on vaikuttanut ilmestymislehti, mutta henkkoht tykkään tuloksesta juuri siksi, että se tukee niin hyvin Ashin hahmoa. Se myös osaltaan mahdollistaa sen, että sarja pystyy painottamaan pääparin läheisyyttä vaihteeksi ilman sitä geneeristä toimintatarinaan ahdettua rakkausjumputusta.

    Jännä muuten, minusta Sanada ei sinänsä ole juuri keskeisempi hahmo WA:ssa kuin pokkarikohtaiset kertojahahmot. Hän on toki jatkuvasti tapahtumien taustalla, mutta hänen merkityksensä on monesti enemmän juuri liikkeelle paneva voima, joka ei kuitenkaan itse ole koskaan fokuksessa. Hänellä ei myöskään ole tähän mennessä omaa tarinaa, toisin kuin pokkarikohtaisilla kertojilla, mikä tekee hänestä jossain määrin aksessorisemman ja vähemmän itsearvoisen hahmon.

    Jaa sinun makusi ennustettava…? Olen varmaan joskus kertonut, miten oltiin äidin kanssa pimentävää rullaverhoa shoppaamassa, ja en itse ollut vielä edes huomannut kirkuvanpinkkiä ihanuutta, kun äiti jo huokaisi helpotuksesta, että ”No eipä tarvinnut kauaa etsiä.” :p

  6. Missing Link » Arkisto » 9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (2/3)

    […] horjahda aivan sen puolelle. Näiden vähän toiminnallisempien sarjojen emotionaalinen fokus on pääkaksikon syvenevässä suhteessa, mutta juonessa tapahtuu muutakin kuin perussöpsökkää […]

  7. Missing Link » Arkisto » Mangamuistojen joulukalenteri: Luukku 15

    […] kuvaus ja hahmovetoisuus kuitenkin tekevät ensisijaisen kohderyhmän selväksi. Ashin ja Eijin hienovaraisen homohtava suhde vetää intensiivisyydellään mukaansa, ja muutenkin sarja on täynnä mielenkiintoisia […]

Kommentoi tätä kirjoitusta



 

Tämä blogi pyörii WordPressin voimalla. Amaryllis-teema © Anda 2009. RSS: kirjoitukset / kommentit.