Liebster Award

Viime aikoina suomi-blogeissa on kierrellyt ilmiö nimeltä Liebster Award, ja kuun alussa Court of Eleanorin Eleanor antoi tunnustuksen Missing Linkille, kiitoksia tästä ja hauskoista kysymyksistä!

Tunnustuksen tarkoituksena on jakaa huomiota vähemmän tunnetuille blogeille, ja tunnustukset kiertävät blogin pitäjältä toiselle seuraavien sääntöjen mukaisesti:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto (yllä oleva kuva) esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Koska hauskat kiertokirjeet ovat hauskoja, jaan tunnustusta seuraaville blogeille:

Afureko
Animepyon
Hyvät, pahat ja otakut
Wasurenagusa
Pyörivä nuoli
Kalevala Snark

Lukijamäärien kelvollisuudesta en tiedä, Afureko ainakin on aika tunnettu ja vakiintunut, mutta olennaisin kriteeri on, että ajattelin, että näillä tyypeillä voisi olla hauskaa vastata kysymyksiin ja heidän vastauksensa voisi olla hauskaa lukea. Joukossa on vähän erityyppisiä blogeja, mutta ainakin niitä yhdistää pitäjien ihastus fiktioon, joten sitä käsittelevät kysymyksenikin. Jos kysymykset tuntuvat hauskoilta niin niihin saa toki vastata kuka tahansa blogini lukija omassa blogissaan, kommenteissa tai vaikka Twitterissä.

Tunnustuksen saajat voivat siis halutessaan jakaa sitä eteenpäin ja/tai vastata alla esittämiini kysymyksiin tai osaan niistä fiiliksen mukaan:

1. Lapsuuden suosikkiteos, joka ihastuttaa, viihdyttää ja/tai tekee vaikutuksen edelleen?
2. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita negatiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?
3. Erityisesti mieleen jäänyt, voimakkaita positiivisia tunteita herättänyt fiktiohetki ja/tai hahmo?
4. Viimeisin kuluttamasi teos, joka kosketti sieluasi syvästi?
5. Teos, josta olisit halunnut kaikella sydämelläsi pitää mutta et vain pysty?
6. Teos, josta et olisi ikinä uskonut pitäväsi, mutta päädyit yllättäen tykkäämään kuitenkin?
7. Onko fiktiohahmo saanut sinut joskus syvästi liikuttumaan? Jos niin kuka?
8. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen jännittävän visuaalisen toteutuksensa takia?
9. Teos, joka on jäänyt erityisesti mieleen musiikkiensa takia?
10. Teos, jossa on viehättänyt erityisesti maailmanrakennuksensa/lorensa takia?
11. Kolme kivointa Disney-neitoa? (Sori spesifisyys mutta tämä on tärkeää!)

Alla sitten Eleonorilta saamani kysymykset ja vastaukset:

1. Mikä on paras näkemäsi animaatioelokuva (ei välttämättä se kaikkein rakkain, vaan elokuvallisesti ja toteutukseltaan hyvä)?

Huhhuh, onpas aika hulppean vaikea kysymys. En yleensä nimittäin erottele kovin voimakkaasti leffakokemuksen objektiivista ja subjektiivista puolta, vaan leffa on loistava, jos se herättää voimakkaita tunteita sekä viihdyttää juuri minua, mutta siinä ei kuitenkaan ole minua erityisesti häiritseviä piirteitä. On myös vaikea sanoa leffojen absoluuttisesta elokuvateknisestä onnistuneisuudesta, jos aikaa katselusta on yhtään pitempi aika, sillä päällimmäisenä leffoista jäävät yleensä kuitenkin mieleen niiden herättämät tunteet. Minun on ollut muutenkin aina vaikea valita yhtä parasta tai yhtä suosikkia mistään, joten siinäkin mielessä kysymys on haastava.

Pixarin leffat ovat usein olleet teknisesti ja elokuvakerrontateknisesti erittäin onnistuneita, mutta toisaalta kovin moni Pixar-leffa ei ole promonnut ihan sellaista naiskuvaa, jota itse kaipaisin viihteeltäni. Inside Out oli tässä mielessä mukava poikkeus, mutta koska olen maailman ainoa ihminen, joka ei tykännyt leffan konseptista, ei sekään sykähdyttänyt mitenkään valtavasti. Toisaalta esimerkiksi kaiki kolme Toy Story -leffaa ovat olleet hyvin vaikuttavia kokonaisuuksia, ja varsinkin kolmas osa iski hermoon tosi kovasti.

Disneyn puolelta taas leffat eivät ole aina teknisesti yhtä kekseliäitä ja jänniä kuin Pixar-leffat, mutta varsinkin 90-luvun tekeleet toteuttavat yksinkertaiset konseptinsa paljon itseäni miellyttävämmällä tavalla ja herättävät voimakkaampia tunteita kuin tarinaltaan välistä turhankin mutkikkaat Pixarit. Kenties Disneyn leffoista tasapainoisimmaksi ja tasaisimmin erinomaiseksi voisin nostaa tässä Lilon ja Stitchin.

2. Minkä elokuvan olet halunnut nähdä jo pitkään, muttet ole nähnyt?

Animaatiosivistyksessäni on kaksi aivan valtavana mollottavaa aukkoa, joiden täyttämiseen ei jostain syystä tunnu koskaan löytyvän aikaa. Don Bluthin The Secret of NIMH ja Brad Birdin Rautajätti ovat olleet listallani pitkään. Olen melko varma, että kummatkin tulevat tekemään suuren vaikutuksen sitten, kun joskus saan ne katsottua.

3. Mitä nostalgia merkitsee sinulle?

Nostalgia on jännä asia siinä mielessä, että se toisaalta ylläpitää ja voimistaa tunteita, mutta toisaalta voi myös vääristää niitä. Viihteen parissa esimerkiksi Disneyn animaatioklassikoiden nostalgia-arvo on minulle aika mittaamaton jo pelkästään konseptin ja tyylin tasolla, joten 90-luvun leffoista keräytynyt massiivinen nostalgian määrä vaikuttaa myös kokemukseeni tulevista leffoista. Samanlaista erityistä fiilistä ei liity esimerkiksi Pixarin leffoihin, osittain juuri nostalgian puutteen vuoksi ja osittain muista tyylipreferensseistä johtuen. Esimerkiksi Pixar-leffojen tullessa elämäni alkoi olla jo DVD-ajassa, eikä niihin liity samanlaista historiaa VHS-kasettien loputtomasta alkuun kelaamisesta ja miljoonaan kertaan katselusta.

4. Suosikkisi fiktiivisistä pareista?

Tähän on mahdotonta valita vain yhtä pariskuntaa, kun ihania on niin paljon! Pari vuotta sitten kirjoittelin joulukalenteria suosikkiparidynamiikoistani ja listalta löytyi monen sorttisia pareja, eikä vain romanttisia. Nimenomaan romanttisiin pariskuntiin taas keskityin Twitter-meemussa, jossa tehtävänä oli töötätä niin monta suosikki-OTP:tä kuin osallistumistöötti sai faveja. Näistä lähteistä löytyy jo aika monta minulle henkilökohtaisesti tosi tärkeää fiktiivistä paria.

5. Mille ajalle siirtyisit, jos käytössäsi olisi aikakone? Miksi?

Minusta on jotenkin aina ollut tosi miellyttävää elää juuri omassa ajassani, joten jättäisin varmaan suosiolla hyppäämättä DeLoreanin kyytiin.

6. Mikä on paras näkemäsi elokuvasovitus kirjasta?

Hirveän vaikea sanoa, koska olen häpeällisesti lukenut lukion jälkeen vain ihan muutamia romaaneja. Yliopistossa tenttikirjoja piti lukea päivittäin, joten niiden vastapainoksi olen kaivannut enemmän visuaalista fiktiota, joten luetut pokkaritkin ovat olleet lähinnä mangaa. Kirjojen leffasovituksia on siis hankala arvioida nimenomaan sovituksina, jos alkuteos ei ole tuttu.

Viime aikoina positiivisin kirjasovituskokemus on kyllä ehdottomasti ollut Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogian ensimmäisen osan filmatisointi. Shaky cam on tietysti rasittavaa katsottavaa, mutta olin hyvin vaikuttunut leffan roolituksesta. Kaikki näyttelijät ensimmäisessä leffassa ovat todella hyviä, paitsi tylsä Liam Hemsworth Galenä, mutta Gale nyt on muutenkinhuono poika ja ihan piskuisessa roolissa ensimmäisessä osassa. Muuten teatterissa oli hienoa nähdä kaikki parhaat hahmot parhaina suorituksina, ja etenkin Jennifer Lawrence saa todella hyvin ilmaistua kirjan minä-kerronnassa esille tulleita tunteita ja ajatuksia ilman mitään sisäistä voiceover-monologia.

Vihan liekeissä fiilikset olivatkin sitten vähän ristiriitaisemmat, sillä teoksena se on mielestäni tasaisempi mutta uusista hahmoista vain osa osuu nappiin ja toiset jättävät toivomisen varaa. Johanna toimii älyttömän hyvin, mutta Finnickin näyttelijä Sam Claflin jää vain ok-tasolle. Kolmannen kirjan puolittaminen kahdeksi leffaksi ei sitten toimi rytmityksellisesti kovin hyvin. Mutta kyllä se ensimmäinen leffa ilahdutti, kun odotukset eivät olleet korkealla, mutta sitten sainkin feelsejä ihan kunnolla.

Mangapuolen sovituksista taas on nostettava esiin Natsume Onon samannimiseen sarjakuvaan perustuva House of Five Leaves. Monesti kahdentoista jakson animesarjat jätetään vain karusti kesken, jos alkuteos vielä jatkuu. Five Leavesin kohdalla arvostan kuitenkin äärimmäisen paljon sitä, miten tapahtumia on muokattu niin, että sarja on saatu sidottua erittäin tyydyttävään ja kauniiseen päätökseen.

Muutenkin animeversio tekee kaiken suunnilleen täydellisesti. Daisuke Namikawa ja Takahiro Sakurai ovat aivan loistavia rooleissaan päähenkilöinä (Namikawan suorituksesta olen saattanut jopa avautua blogin puolella), ja visuaalisesti anime on toteutettu erittäin kauniisti. Paljon väsyneitä silmiä ja leveitä suita miellyttämässä silmääni, mutta myös valon ja varjon käyttö luo tunnelmaa upeasti. Onon alun perin vähän rosoisia hahmomalleja on myös hiottu siistimmiksi ja paremmin animeen sopivaksi.

Oi että niin hyvä sarja ja kaikki tunteeni väpättävät ja Yaichi Yaichi YAICHI! ;___;

7. Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata ja miksi?

Kyllä se varmaan olisi joku suosikkimangaka. Eniten tykkäisin tavata Yana Toboson (Kuroshitsuji), Jun Mochizukin (Pandora Hearts, The Case Study of Vanitas) tai Kazuya Minekuran (Saiyuki, Wild Adapter, Stigma). Näiltä kuulisin tosi mielelläni kaiken mahdollisen rakkaisiin sarjoihin liittyvistä työprosesseista ja olisi tosi mielenkiintoista päästä keskustelemaan omista tulkinnoista, suosikkihetkistä ja löydöksistä tekijän itsensä kanssa. Sitten jos saisi vielä taidekirjaan signeerauksen niin ai että kun tuntuisi hyvältä.

Nyt kun olen katsonut vanhan suosikkianimeni Utenan uudestaan niin tuntuu myös siltä, että ohjaaja Kunihiko Ikuharaa olisi mielenkiintoista päästä jututtamaan.

Fiktion ystävän parhaat ystävät.

8. Mitä asiaa haluat kokeilla ainakin kerran elämäsi aikana?

Olisi siistiä käydä ainakin kerran jokaisessa maailman Disney-puistossa. Tähän mennessä on kokeiltu Floridan Disney World (kahdesti), Pariisin Disneyland ja Disney Studios (aika monesti) ja Tokion Disney Sea (kerran). Työmaata siis riittää vielä, ja Pariisissa ja Tokiossa tulen varmasti käymään uudestaankin, mutta Kalifornian, Shanghain ja Hong Kongin puistot ovat täysin kokematta, joten niissäkin olisi hauska joskus vierailla.

Olisi myös siistiä tehdä joskus useamman päivän retki johonkin Disney-puistoon niin, että yöpyisi jossain puiston ylihintaisessa Resort-hotellissa ja saisi ihan sataprosenttisen Disney-kokemuksen.

9. Oletko enemmän ekstrovertti vai introvertti?

Introvertin puolelle kallistun ehdottomasti. En ole kovin hyvä lähestymään vieraita ihmisiä, ja juttelen ihmisten kanssa mieluiten kahdestaan tai muutaman hengen ryhmissä, koska isommissa porukoissa tuntuu siltä, etten saa suunvuoroa ja aihe vaihtuu ennen kuin ehdin edes koota ajatuksiani siitä, mitä haluaisin sanoa.

10. Miten selittäisit rakkauden?

Hui miten filosofisia kysymyksiä nämä kaksi viimeistä ovat! Olen aina ajatellut rakkautta pohjimmiltaan itsekkäänä tuntemuksena, mutta parhaassa muodossaan se on täysin positiivisella tavalla itsekästä – tahdon että toisella on hyvä olla jotta itselläkin olisi ja tahdon että toinen kiinnittää minuun positiivista huomiota ja olen valmis tekemään samoin.

Rakkauteen liittyykin mielestäni olennaisesti vastavuoroisuus, sillä en usko, että yksipuolinen tunne kestää. Samoin ideaalini on, että rakkauteen täytyy liittyä myös ystävyyden taso, koska puhdas intohimo ilman toveruutta ei myöskään kestä. Ylipäänsä rakkaus on mielestäni jotain kestävää (ei nyt ehkä ikuista mutta ajallisesti vakaata). Lyhytkestoiset tunteet eivät mielestäni ole rakkautta vaan muunlaisia kokemuksia.

11. Mitä tarvitaan onnelliseen elämään?

Omasta näkökulmastani elämässä pitää olla jotain, mihin voi ja haluaa suhtautua intohimoisesti, koska se antaa motivaatiota ja sisältöä elämään. Itselleni se on fiktio ja fiktion analysoiminen, painotusalueina vähemmän yllättäen Disney sekä manga ja anime.