Tekijä: Arana

Kategoriat
Analyysi Anime Hahmot Hype

Korvaamaton seiyuu-suoritus: Daisuke Namikawa Masanosuke Akitsuna

Monet ääninäyttelysuoritukset ovat hyviä ja tukevat elävöittämiään hahmoja – ovathan seiyuut ammattilaisia isossa bisneksessä. En ole kiinnittänyt ääninäyttelijöiden panokseen erityisen paljon huomiota ennen aivan viime vuosia, mutta nykyisellään yritän parantaa havaintokykyäni tälläkin alueella. Aina tuon tuosta olen kuitenkin törmännyt äänirooliin, joka on niin vastaansanomattoman loistava, ettei minun ole tarvinnut edes erikseen kiinnittää siihen huomiota vaikuttuakseni. Nämä ovat sellaisia suorituksia, joita kuunnellessani en pysty kuvittelemaan kenenkään toisen seiyuun kykenevän tulemaan äänellään kuvaamakseen hahmoksi yhtä saumattomasti ja täydellisesti.

Olen yleensä identifioinut Daisuke Namikawan nimen siihen vähän rasittavaan nasaalipiipitykseen, jonka kärjistetyimmällä versiolla herra kuvaa Hetalian hyödytöntä ja pumpulipäistä nimihahmo Italiaa. Myönnettäköön, että Namikawa kuvaa vinkuvan ja parkuvan Italian aivan täydellisesti. Hänellä on itse asiassa taipumusta tulkita kaikki hahmonsa aivan nappiin, mutta se ei poista tuon kimityksen ärsyttävyyttä. Koska olen tuntenut Namikawan nimenomaan tästä äänestä, maailmani suurin piirtein mureni ympäriltäni kun älysin, että mies on vastuussa myös viime vuoden ylivoimaisen animesuosikkini, kidnappausjengiin ajautuvasta isännättömästä samuraista kertovan House of Five Leavesin päähenkilö Masanosuke Akitsun eli tuttavallisemmin Masan äänihuulista.

Namikawa käyttää roolissa aivan erilaista ääntä. Kyse ei ole vain siitä, että hän näyttelisi roolin eri tavalla kuin Italian. Hän on sikäli ihailtava seiyuu, että näyttelee ainakin oman kieltämättä aika rajoittuneen kokemukseni mukaan ylipäänsä jokaisen roolinsa eri tavalla hahmosta riippuen. Italia on näyttelymaneerien kannalta täysin eri hahmo kuin vaikkapa Saiyuki Reloadin Kamisama tai Level E:n Baka, vaikka Namikawa käyttääkin kaikissa samaa nasaalivinkuääntä. Masan roolissa hänellä on kuitenkin täydellisen ja absoluuttisen eri ääni niin voimakkaasti, että on hankala uskoa kummankin äänityylin lähtevän samasta miehestä. Ilman faktatietoa olisi täysin mahdotonta arvata että Masan tummalla, kypsällä ja matalalla äänellä on mitään tekemistä Italian lapsekkaan kimeän vinkunan kanssa.

(Sattumoisin Masan ääni on sama, jota Namikawa käyttää Senkou no Night Raidin tiukkapipoisen ja sliipatun Kazuran roolissa. Arvatkaapa kuka on suosikkihahmoni sarjasta ja pitkälti juuri matalan no-nonsense-äänensä ansiosta?)

Lue lisää ”Korvaamaton seiyuu-suoritus: Daisuke Namikawa Masanosuke Akitsuna”
Kategoriat
Anime

Kuka lohduttaisi animevuotta 2010?

Olisi ehkä ihan hyvä ajatus tehdä jotain kausikatsauksiakin, ettei kaikki selitys jäisi aina vuoden loppuun pitkälle seuraavan vuoden alkuun. Tänä vuonna voisin vaikka yrittää, muistuttakaa joku jos sellaisia ei meinaa näkyä. Huomasin tässä myös, etten viime vuonna kirjoittanut ainuttakaan perinteistä arvostelua. Tämä ei ehkä sinänsä ole mitenkään suuri menetys, mutta voisihan sitä nyt muutaman silloin tällöin naputella. Arvostelu on kuitenkin ihan hauska, klassinen kirjoitusformaatti, eikä edes mikään ihan helppo sellainen.

Linkki muuten täytti viikko sitten sunnuntaina kokonaiset kaksi vuotta, mutta koomatuskissani jätin merkkipäivän viettämättä ja katsoin vain 21 Jump Streettiä ja kuolin portsari-Penhallin käsittämättömälle seksikkyydelle.

Mutta tosiaan, mitä jäi käteen kurjimmaksi ikinä moneen otteeseen kehutusta animevuodesta 2010? Paha ruveta vertailemaan edellisiin vuosiin, kun en ole koskaan ennen katsonut yhtä paljon airaavaa animea, mutta ihan laidasta laitaan löytyi laatua, niin hienoa tavaraa kuin kehnompaakin. Jaossa jälleen myös erityismainintoja sarjojen suurimmista saavutuksista.

Vuodelta 2009 jatkuneet

Hetalian katsominen on jäänyt vähäisemmälle huomiolle tänä vuonna, koska sarja on käynyt väsyttävän tylsäksi. Kivaa on se, että muutkin valtio-tanit kuin akselivallat ja liittoutuneet ovat alkaneet saada enemmän parrasvaloja. Tyhmää on se, että sketsit ovat menettäneet särmäänsä, sarja yrittää söpöillä liikaa ja aina vain keikutaan hyvin huojuen siellä hienojen absurdien oivallusten ja latisuttavien pannukakkujen välisellä muurilla. Kaikkein pahin moka Hetalia Worldiltä oli tietysti tunnarin vaihtaminen, koska se uusi kappale on täysin mitäänsanomaton. Vanhassa kunnon Marukaite Chikyuussa sentään oli oikeasti ytyä varsinkin, kun siitä kierrätettiin jaksojen lopussa useita eri versioita.

Hetalia: Pölkyin Preussi, tossuin Saksa

Fullmetal Alchemist: Brotherhood pääsi vihdoin keväällä eeppiseen päätökseensä, johon mennessä olin jo vähän kyllästynyt koko seikkailuun. Sarja on kaikin puolin varsin kelvollinen ja jopa hyvä, mutta selvästi heikompi kuin alkuperäinen manga. Olin ajatellut aikaisemmin, että se, etten osannut olla animesta yhtä vaikuttunut kuin mangasta, saattoi hyvinkin johtua suureksi osaksi siitä, että olin lukenut samat tapahtumat ensin sarjakuvamuodossa. Sarjan tarina kun ei välttämättä ole tarpeeksi vahva kestääkseen useita läpikäyntejä. Varmasti animen vähäisempi vaikuttavuus johtui osaksi myös tästä, mutta seuratessani loppupään jaksoja lukematta ensin vastaavia mangalukuja huomasin, etteivät nekään päässeet vaikuttamaan yhtä hienosti kuin manga. Brotherhoodissa ei siis ole varsinaisesti mitään vikaa ja monessa kohtaa se onnistuu erittäin mainiosti ja jopa alkuperäismateriaalia paremmin, mutta se ei vain saa toteutukseensa tarpeeksi ytyä pystyäkseen pistääkseen kunnolla kampoihin esikuvalleen syistä, joita olen tuonut esiin muissa sarjaa koskevissa kirjoituksissani.

Lue lisää ”Kuka lohduttaisi animevuotta 2010?”
Kategoriat
Avautuminen Hahmot Hype Länsiviihde Meta Välipala

Tervetuloa hullujenhuoneelle

Olen taipuvainen ihkuttamiseen ja fanityttöilyyn kaikenlaisten hottien, söpöjen ja hienojen asioiden yhteydessä, mutta normaalisti suoritan nämä toiminnot kohtuullisen kylmäpäisesti. Sitten ryhdyin epäonnekseni kera kämppikseni tapittamaan hassua 80-luvun lopun nuorisosarjaa nimeltä 21 Jump Street. Sarjassa nuoret poliisit soluttautuvat lukioihin ja ratkovat peitetehtävissä rikoksia. Anttilan alelaarista ensimmäinen kausi tuli poimittua mukaan päätähuimaavaan kahdeksan euron hintaan ihan vain koska kasarimeiningin ansiosta runsaalla kädellä annosteltu tahaton huumori (Vaatteet! Hiukset! Korut! Syntikkamusa!) on aina takuuvarma viihdyttäjä ja toisaalta koska pääroolissa on kaksvitonen Johnny Depp. Tämä sarja mullisti maailmani; minä nimittäin rakastuin ensimmäistä kertaa koskaan järjettömän palavasti fiktiiviseen hahmoon tavalla joka saa aikaisemmat pahemmanlaatuiset ihastukseni Tsumugiin tai muihin valikoituihin kohteisiin vaikuttamaan kovimmillaankin olankohautuksilta.

Yllättäen tunteitteni palon kohde ei kuitenkaan ole nuori herra Depp.

Tai ehkä kyseessä ei sinänsä ole yllätys, enhän koskaan ole varsinaisesti ihastunut Deppin hahmoihin tai mieheen itseensä, vaikka suosikkinäyttelijöihini tämän laskenkin. Deppin näyttelemä Tom Hanson on ihan jees suoraselkäinen, vähän synkeä poliisinalku. Roolissa Depp saa esitellä näyttelijäntaitojaan muun muassa rokkarina, kilttipoikana, pahispoikana, uskonnollisena hörhönä ja Harry Potterina. Hanson on kiva hahmo, ja kaikki muutkin sarjan vakkarit ovat tosi kivoja, oli kyse sitten projektin karismaattisesta pomosta, järkyn kauniista tummasta mimmistä tai järkyn kauniista aasialaisesta pojusta.

Ja sitten on tämä tyyppi.

Lue lisää ”Tervetuloa hullujenhuoneelle”
Kategoriat
Tapahtumat

DesuTalks – 15 tuntia täyttä asiaa

Lauantaina koettiin Helsingin Kulttuuriareena Glorialla ensimmäistä kertaa DesuTalks, animetapahtuma, joka lähestyi animetapahtumia aivan erilaisesta vinkkelistä kuin mihin skenessä on viime aikoina totuttu. Mediapassilla sisään rynnittyäni täytyy tietysti purkaa kokemusta näin julkisestikin.

Etukäteistiedotuksen osalta komppaan Tounista täysin.  Esimerkiksi sen ahkeramman blogittamisen muodossa olisi voitu helposti luoda lähestyttävämpää ilmapiiriä. Veikkaan, että osa tyhjistä paikoista jäi täyttymättä juuri sen vuoksi, että Talksista oli jäänyt vähän jäykkä ja kuiva puku-kraga-etukäteiskuva. Sen hehkuttaminen, kuinka Talksissakin saa olla rennosti eikä meininkiä ole haluttu liian ryppyotsaiseksi, ei enää itse tapahtumassa ilmoitettuna auta lipunmyynnissä tai osallistujamäärissä. Tällaista viestiä olisi ollut hyvä vuotaa nettiin jo aikaisemmin, sillä niillä avauksen näppärillä palopuheilla olisi varmasti saatu ainakin muutama epäröijä uskaltautumaan paikalle. Desuconinkin tiedotuksen toimivuus perustuu sille, että kävijä tietää tarkalleen, mihin on rahansa pistänyt jo ennen itse paikalle pääsemistä. DesuTalks taas jätti paljon yleisasennoitumisestaan arvailun varaan.

Itse tapahtuma kuitenkin toimi erittäin näppärästi huolimatta siitä, että olin kohmeessa koko kahdeksan tuntia, kun en ollut varautunut Glorian pakkaslukemiin. Kaikki toimi nätisti, aikataulu piti ja kokonaisuudesta jäi erittäin hyvä fiilis. Tällaiseen tapahtumaan saavun erittäin mielelläni uudemmankin kerran.

Seurusteluun jätetyn ajan vähäisyyttä on moitittu, mutta itse pidin aikataulua varsin toiminavana kokonaisuutena. Puheohjelmien väliin jäi monessa raossa ja etenkin lounaan aikana sen verran taukoa, että pöytäseurueen kanssa pystyi vaihtamaan muutamia välittömiä kommentteja, mutta ohjelmaa tuli koko ajan niin nopeasti, ettei draivi päässyt hiipumaan, eikä mihinkään jäänyt toimettomia aukkoja. Enempi jutustelu sujui yläkerran baarissa jatkoilla, kun ei enää tarvinnut miettiä kellon kanssa, kerkeääkö asiaansa vielä sanoa ennen seuraavaa puheenvuoroa. Harmi tietysti alaikäisille kävijöille; olisi ollut kiva, jos heilläkin olisi ollut jonkinlaista mahdollisuutta ottaa osaa loppuiltaan. Siinä mielessä homma toimi, että Talks iskee muutenkin enimmäkseen vähän vanhempaan harrastajaväkeen kuin normaalit conit.

Puheohjelmien monenlaiset näkökulmat ja aiheet pitivät mielenkiinnon yllä. Yksittäisten esitysten lyhyt kesto toimi erinomaisesti ja piti hereillä. Sellaisestakin aiheesta, joka ei itsessään niin kovasti kiinnostanut, jaksoi kuunnella selitystä sen 15-30 minuutin verran. Ylipäänsä Talksissa oli kova juttu se, että siellä tulin pakostakin seuranneeksi sellaisiakin ohjelmia, jotka conissa olisin jättänyt automaattisesti käymättä. Tuntui varsin piristävältä kuulla sellaisistakin fandomiin liittyvistä aiheista, jotka olisin muuten missannut.

Esitysten sisältöä onkin jo puitu yksityiskohtaisesti ja aika lailla omia fiiliksiä vastaavasti muualla, joten en ryhdy enää toistelemaan muiden rimpsuja ihan kaikilta osin. Yleisesti ottaen puhujat osasivat asiansa ja tekivät hyvää työtä. Napakat puheenvuorot olivat pääpiirteissään oikean pituisia ja kiinnostavia.

Lue lisää ”DesuTalks – 15 tuntia täyttä asiaa”
Kategoriat
Anime Ensivaikutelmat

Talven 2011 ensivaikutelmia: Level E, Wandering Son & Fractale

Tässä koko talven ohjelmistoni. Lupaavalta näyttää, vaikka mikään ei aivan satakympillä kolahdakaan vielä ensimmäisen jakson perusteella.

Level E

Kaunista tunnelmointia komedian keskellä.

Kun blondilta bishiltä näyttävä avaruusolento saa ujutettua jalkansa paikkakunnalle juuri muuttaneen urheilijalukiolaisen oven väliin, voi tuloksena olla ainoastaan komediaa (tai poikarakkautta, mutta tämä sarja ilmestyi alun perin Shounen Jumpissa). Kuten tunnettua, sietokykyni kyseisen genren kanssa on melko alhainen, mutta Level E:n hyveeksi on luettava, että ainakaan vielä sarja ei näytä eikä tunnu mitenkään puhtaalta komedialta. Sen hauskat hetket ovat hauskoja, mutta ainakin pilotti osaa näyttää vakavampaakin naamaa, mitä arvostan suuresti.

Outo tyyppi tulee normaalin tyypin elämää sotkemaan -lähtöasetelma on ehkä animeteollisuuden väsyneimpiä juonikuvioita, mutta Level E:ssä se toimii yllättävän pirteällä tavalla. Huumori on oivaltavampaa tavaraa kuin pelkkä slap-stick, eikä raatele hahmoja ja tarinaa ympäriinsä, kuten varsinkin chibeilykomiikalla on tapana. Se myös sidotaan vakavammin otettavaan sisältöön varsin nätisti, kun esimerkiksi tavispäähenkilö katsoo ensin järkyttyneenä, kun alien-blondi hyppää viidennen kerroksen parvekkeelta kadulle täysin vahingoittumatta ja törmää siitä suoraan ohi ajavan auton alle. Turmaa ei näytetä visuaalisesti, eikä äänitehosteistakaan saada muuta kuin törmäystä indikoiva vaimea ”tum”. Hetki onnistuu olemaan hauska juuri pienieleisyytensä ansiosta. Sitä seuraa näppärä ja osuvan dramaattinen parantumiskohtaus, joka ei edes yritä olla hauska, mutta ei myöskään piehtaroi vakavuudessaan. Tuloksena on ensin toimiva komediakohtaus, jonka jälkeen seuraa ilman häiritsevän suurta tunnelmanmuutosta toimiva fiilistelykohtaus.

Pidin siis kovasti jakson huumoripuolen ja vakavamman sisällön tasapainotuksesta, mutta suhtaudun lopputuotteeseen vielä varovaisesti, sillä sarja on listattu kaikkialle nimenomaan komediana. Toivottavasti löytyy tulevissakin jaksoissa maltetaan esitellä muutakin kuin hauskaksi tarkoitettua sisältöä, mutta tässä vaiheessa ainakin vaikuttaa hyvältä. Toisaalta en uskalla olla ylitsevuotavan optimistinen sen takia, että jakso muistuttaa tavassaan sekoittaa huumoria vakavaan hyvin paljon Kuroshitsujin ensimmäisen kauden loistavaa pilottia, ja junaonnettomuushan siitä lopulta kehkeytyi.

Lue lisää ”Talven 2011 ensivaikutelmia: Level E, Wandering Son & Fractale”
Kategoriat
Anime Avautuminen Hahmot

Ikävä paatti.

Oo, oo, heräilen joulunjälkeiskoomastani! Kalenteriparit kokosin muuten tuonne sivupalkin yläkulmaan Joulukalenteri 2010 -linkin alle.

Kun kerran hekumoin koko joulun kivoista ja ihanista tai ainakin positiivisella tavalla mielenkiintoisista pareista, niin laitetaanpa nyt vastapainoksi sekavaa yöllistä nillitystä yhdestä harvinaisen kuvottavasta ihmissuhdesolmukkeesta.

Teksti spoilaa School Daysiä, jos siitä nyt voi enää tässä vaiheessa spoilaantua.


Kolmiodraama gone wrong.

Olipa kerran ihan tavallinen kiltti poika, joka oli ihastunut ujoon tyttöön. Pirtsakan vierustoverinsa kannustuksesta poika uskaltautui tunnustamaan tunteensa tytölle, jolloin paljastui, että tyttökin tykkäsi pojasta. He rupesivat seurustelemaan. Pian poika huomasi, että ujon tytön kanssa oli vähän hankala olla, koska tämä oli ujo. Siispä poika ihastuikin vierustoveriinsa, joka myös oli ihastunut häneen. Sitten poika nai kaikkia sarjan naishahmoja ja lopulta vierustoveri iski hänet kuoliaaksi keittiöveitsellä.

School Days on tarina erittäin tyhmistä lukiolaisista, jotka ovat tiedostamattaan äärimmäisen julmia toisiaan kohtaan. Kaikki vähänkin keskeiset hahmot satuttavat toisiaan mitä karmeimmilla tavoilla, eikä yksikään heistä täysin ymmärrä, kuinka pahaa jälkeä saa käytöksellään aikaan. Hahmot eivät sinänsä ole pahantahtoisia – jokainen heistä näyttää katumuksen ja syyllisyyden merkkejä silloin harvoin, kun heidän tekojensa seuraukset onnistuvat jollain tasolla poraamaan tiensä heidän paksuihin kalloihinsa. Mistään ei kuitenkaan opita mitään, vaan meno käy koko ajan karummaksi.

Omissa silmissäni kaikista näistä ikävistä ihmisistä alhaisimmiksi osoittautuivat sarjan kuluessa päähenkilö Makoto Itou, sekä tämän vierustoveri Sekain paras ystävä Setsuna Kiyoura.

Lue lisää ”Ikävä paatti.”
Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Manga

Joulukalenteri 2010 – 24. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa. Oho, keksinpä itse yhden: teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat.

Sanzo ikkou

Mistä he ovat: Saiyuki & Saiyuki Reload; Neljä jätkää lähtevät matkaamaan länteen palauttaakseen rauhan ihmisten ja youkai-demoneiden välille Kazuya Minekuran Journey to the West –kiinalaiseepoksen raflaavassa uusversioinnissa.
Keitä he ovat (myötäpäivään ylävasemmalta):

Genjyo Sanzo: Porukan revolverin ja viuhkan kanssa riehuva ärtyisä johtaja ja epäsovinnainen korkea-arvoinen pappisihminen.
Cho Hakkai: Äärimmäisen kohtelias, vastuuntuntoinen ja miellyttävä youkai-herra.
Sha Gojyo: Renttumainen naisia jahtaava puoliyoukaikappa.
Son Goku: Pirtsakka ja energinen tappelemista ja syömistä rakastava youkaipoju.
(Jeeppi: Hakkain maastojeepiksi muuntautuva lohikäärme, jonka selässä porukka matkustaa.)

Lue lisää ”Joulukalenteri 2010 – 24. päivä”
Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri

Joulukalenteri 2010 – 23. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa.

Rakettiryhmä

Mistä he ovat: Pokémon; Lapset keräävät palloihin örkkejä ja laittavat ne tappelemaan toisiaan vastaan.
Keitä he ovat:

James ja Jesse: Päähenkilön ötöjä havittelevan Rakettiryhmän yhden kolmen hengen yksikön diivamaiset ihmisjäsenet.
Meowth: Puhuva kissapokémon, Rakettiryhmän jäsen ja Jessen ja James pomo/kollega.

Lue lisää ”Joulukalenteri 2010 – 23. päivä”
Kategoriat
Anime Hahmot Joulukalenteri

Joulukalenteri 2010 – 22. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa.

Akio, Himemiya ja Utena

Silkkoa sisältä.

Mistä he ovat: Revolutionary Girl Utena; prinssiksi haluava koulutyttö onnistuu sotkeutumaan oppilaskunnan hallituksen salaisiin kaksintaisteluihin, joiden voittaja saa salaperäisen morsiamen ja mystisen voiman tuoda maailmaan vallankumous.
Keitä he ovat:

Akio Ohtori: Koulun rehtorin sijainen, joka manipuloi ihmisiä saavuttaakseen omat tarkoitusperänsä.
Anthy Himemiya: Akion hiljainen ja vetäytyvä nuorempi sisar; kaksintaisteluiden kiertopokaalimorsian
Utena Tenjou: Himemiyan luokkatoveri, jonka ritarillisuutta ja taitoja koko koulu ihailee ja joka voittaa Himemiyan morsiokseen.

Lue lisää ”Joulukalenteri 2010 – 22. päivä”
Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Manga

Joulukalenteri 2010 – 21. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa vink vink.

Tänään Arana tulee Pariisista. :D

Antique Bakeryn pojat

Mistä he ovat: Antique Bakery; Fumi Yoshinagan mangassa neljä jätkää pyörittävät yömyöhään auki olevaa leipomoa.
Keitä he ovat:

Keiichiro Tachibana: Antiquen nuoruuden kakkutraumoista kärsivä vähän yrmy omistaja.
Yuusuke Ono: Puodin supertaidokas naisia pelkäävä pääleipuri, joka kykenee hullaannuttamaan itseensä joka ainoan miehen, johon ihastuu (paitsi Tachibanan).
Eiji Kanda: Vamman takia nyrkkeilijän ammatistaan vetäytynyt herkkusuu, joka siirtyy Onon oppilaaksi.
Chikage Kobayakawa: Tachibanan komea, kiltti ja umpityhmä nuoruudenystävä, josta muut yrittävät huonoin tuloksin kouluttaa välttävästi selviytyvää tarjoilijaa.

Yoshinagan maanläheinen tyyli kertoa hienovaraista mutta vakuuttavaa draamaa ihastuttaa ylipäänsä, mutta kaikista kauneimmat hänen kynästään lähteneet ihmissuhteet löytyvät Antique Bakerystä. Näiden neljän miehen suhteet ovat ulkoisesti ennen muuta työhön liittyviä, mutta heidän välilleen kehittyy tarinan kuluessa niin vahvat sidokset, että lopussa alkava teiden erkaneminen tuo äärettömän haikean olon. Nelikon väliset kanssakäymiset ovat kuitenkin monesti myös hulvattoman hauskaa luettavaa.

Legendaarinen homo!

Päähenkilöt tavallaan jakautuvat kahteen ryhmään. Eiji ja Chikage ovat vähän hitaita oppijoita, mutta he suhtautuvat intohimoisesti itselleen tärkeisiin asioihin; Eiji pistämällä kaikkensa peliin leipurinkoulutuksessaan, koska hän rakastaa herkkuja yli kaiken, ja Chikage yrittämällä pökkelöpäästään huolimatta olla parhaansa mukaan hyödyksi ja tukena Tachibanalle. Tachibana ja Ono sen sijaan ovat vähemmän määrätietoisia. Tachibana on ilmeisestä älykkyydestään ja monitaituruudestaan huolimatta melko välinpitämättömän oloinen – mies pyörittää kakkukauppaa, vaikkei edes pidä leivonnaisista. Ono taas ei ole erityisen kiintynyt ammattiinsa, vaikka onkin maailmanluokan leipurilahjakkuus. Siinä missä Eiji ja Chikage puskevat eteenpäin lannistumattomalla tarmolla täysin tietoisena rajoituksistaan, Tachibana ja Ono tuntuvat pikemminkin harhailevan ympäriinsä etsien puolivillaisesti sitä omaa juttua itselleen.

Kaikkia neljää yhdistää kuitenkin se, että Antiquesta kehittyy jokaiselle tärkeä paikka, jossa työskentely tuo heidän elämäänsä merkityksellisyyttä. Vain Tachibana ja Chigake tuntevat toisensa hyvin alusta asti, mutta muuten hahmot ovat lähes yhtä kuin vieraita toisilleen aloittaessaan yhdessä työskentelyn. Heidän välinsä kehittyvät sarjan mittaan läheisemmiksi ja heistä tulee koko ajan tärkeämpiä toisilleen.

Lue lisää ”Joulukalenteri 2010 – 21. päivä”