Näin ensimmäisenä adventtina lienee sopiva aika sekä hyville että kenties vähän huonommille uutisille. Hyvät uutiset ovat, että tiistaina Missing Linkissä pyörähtää käyntiin joulukalenteri – eli uutta sisältöä pukkaa joka päivä. Huonommat (tai sitten ei, riippunee näkökulmasta) uutiset taas ovat, ettei kalenteripostausten aiheena ole anime tahi manga, vaan tulen joka päivä aatonaattoon saakka puimaan yhtä suosikeistani Disneyn kokoillan animaatioiden laulukohtauksista. Aattona on luvassa vielä aiheeseen liittyvää yllätyskontenttia.
Tarkoituksenani on siis käsitellä tämän kuun aikana 23 mielestäni Disneyn parasta animoitua musikaalikohtausta, jotka olin alun perin aikonut esittää numeroidussa järjestyksessä sijalta 23 ensimmäiselle sijalle. Päätin kuitenkin jättää numeroinnit pois, sillä olen täysin kykenemätön arvottamaan tarpeeksi pysyvää ja tiukkaa parhausjärjestystä kunnolliseen sijanumerointiin. Kappaleet etenevät kuitenkin suurin piirtein kohti niitä kaikkein vahvimpia esityksiä.
Taustana voisin sanoa, että olen pienestä pitäen fanittanut ja ihaillut kokopitkiä animaatioelokuvia, joiden tuottajista Disney on toki suurin nimi (asiat voisivat olla kääntymässä toisin, jos joku muu studio olisi älynnyt jatkaa perinteisten animaatioiden tekemistä, kun Disney hylkäsi ne kolmedeen takia). Siksi olenkin vähän surullinen siitä, että ihmiset, jotka eivät pidä Disneyn tuotoksista, korostavat usein puljun tuotosten kaavamaisuutta, peruspullaisuutta ja sitä, etteivät hassut eläinsidekickit laulamassa oikein sytytä.
Buffy tietää, kuinka homma toimii:
”It’s alright if some things come out wrong
We’ll sing a happy song
And you can sing along”
[/sarcam]
Tämä tempaus sai alkuaan osittain juuri siitä, että näille surullisen suosituille väitöksille on aika koota kattava vasta-argumentti. Siksipä rajasin aiheeni nimenomaan lauluosuuksiin, sillä mielestäni monet Disneyn hienoimmista ja mieleenpainuvimmista, samoin kuin kekseliäimmistä ja sykähdyttävimmistä hetkistä löytyvät juuri musikaalinumeroista.
On totta, että Disneyllä on kasa perusteiltaan aina samanlaisia vakiotyyppejä lauluille. Tässä vanhassa promovideossa (Alyssa Milano on niin nuori ja söpö o.o~<3) esimerkiksi kerrotaan, että lähes jokaisessa musikaalissa sankaritar laulaa jossain kohtaa filmin alkupuolella siitä, mitä haluaa elämältä. Kohdestudiollani tämä on erityisen totta, sillä lähes kaikki Disney-sankarittaret saavat omat toivelaulunsa. Jopa Joss Whedon spooffasi tätä trendiä Buffy The Vampire Slayerin upeassa musikaalijaksossa Once More, With Feeling kirjoittamalla jakson alkamaan puhdasverisen disneyläisellä ”I want” -laululla.
Samaan tapaan lähes jokainen Disney-laulu on luokiteltavissa jonkin perustyypin alle. ”I want” -laulujen lisäksi löytyy esittelylauluja, jotka avaavat elokuvan ja antavat tietoa sen maailmasta, tyylistä, sävystä, henkilöistä tai teemoista, hauskojen sidekickien vekkulilauluja, kehityslauluja, joiden mittaan sankari kehittää itselleen myöhemmin tarinassa tarvitsemiaan taitoja, matkalauluja, joiden siivin pitkäkin taival taittuu vilkaasti, sekä pahislauluja ja rakkauslauluja näin joitakin keskeisimpiä mainitakseni. Minun tavoitteenani on kuitenkin miettiä, mikä saa käsittelemäni kohtaukset erottumaan muista saman tyypin lauluista.
Korostan valinnoissani laulun merkitystä elokuvan tapahtumien, teemojen ja varsinkin henkilöiden kannalta. Pyrin tarkastelemaan lyhyesti nimenomaan sitä, mitä laulukohtauksen avulla ilmaistaan ja miten, sekä miksi juuri kyseinen kohtaus on esitetty musikaalinumerona. Musikaalien hienoin puolihan on siinä, että kun hahmot puhkeavat lauluun, kohtauksen dramaattinen panos voidaan helposti triplata ilman suurta vaaraa uskottavuuden menetyksestä ja överiytymisestä, joka olisi vastassa tavallisessa kohtauksessa.
Hektistä, mutta antoisaa joulukuuta! Linkki palaa areenalle tuoreen animanga-sisällön kera uuden vuoden paikkeilla.