Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Länsiviihde Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 6. päivä – kotimaista muotoilua

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Muumipeikko-sarjakuvat

Katsellaanpa itsenäisyyspäivän kunniaksi tänäkin vuonna suomalaista tuotantoa! Omassa perheessä Muumi-franchise on ollut rakkaimmassa muodossaan sarjakuvana. Tove ja Lars Janssonin taiteilemat Muumipeikko-strippitarinat sisältävät jos jonkinmoista ötökkää ja elukkaa. Muodot vaihtelevat muumiperheen pehmeästä pyöreydestä pitkänterävään Vilijonkkaan, kummitusmaisiin hattivatteihin ja pikkuruisiin siileihin. Otuksia on suuria ja pieniä, tummia ja vaaleita, ihmismäisempiä ja erikoisempia. Yksi vilkaisu sarjakuviin riittää kertomaan, että vain mielikuvitus on ollut rajana stripeissä juoksentelevien hahmojen visualisoinnissa – eikä sitä todellakaan ole tekijöiltä puuttunut.

”Joka pikku ötökällä rusetti on hännässään…”

Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 5. päivä – tuntematon muuntautuva kohde

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Guu (Haré+Guu)

Omituisen otuksen monet kasvot tekevät komediasta hauskaa.

Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 4. päivä – Parta-adventissa surumielinen heinäsuova

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

————

Kasvojen karvoitus ei tunnu olevan kuuminta hottia animangamaailman hahmosuunnittelupiireissä. Vaikka jokunen hurmaava sänkijonne aina löytyykin, ovat täysikasvuiset parrat melko harvinainen näky. Parralla tuntuu useimmiten haettavan vanhentavaa vaikutusta, mutta tämäkin voidaan toteuttaa eri tavoilla ja eri syistä. Tämän joulun loput adventtisunnuntait omistan animen ja mangan suosikkiparroilleni ja pohdin niiden vaikutusta asianomaisten designien kokonaisuuteen.

2. Parta-adventti: Van Hohenheim (Fullmetal Alchemist)

Höpsäkänvakavan vaeltajan partakin on surullinen, kun hänellä ei koskaan ollut aikaa perheelleen.

Kategoriat
Hahmot Joulukalenteri Länsiviihde Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 3. päivä – Omituisia ulkonäköjä omituisille hahmoille, joita näytellään omituisesti omituisissa maailmoissa

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Kaikki Johnny Deppin näyttelemät hahmot

Kapteeni Jack Sparrow näyttää, kuinka rähjäinen opportunistipiraatti nostetaan maailman rakastetuimmaksi ja tunnistettavimmaksi merirosvoksi.

Kategoriat
Anime Hahmot Joulukalenteri Manga Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 2. päivä – intohimon liekit

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Madam Red (Black Butler)

Seurapiirien kuningatar osaa erottua massasta.

Kategoriat
Anime Hahmot Joulukalenteri Manga Taide ja tyyli

Joulukalenteri 2011: 1. päivä – yksinkertaista mustaa

Tervetuloa Missing Linkin kolmannen joulukalenterin pariin! Tällä kertaa aiheena on hahmosuunnittelu, eli kohdistan joka päivä valokeilan tietyn hahmon tai hahmoryhmän visuaaliseen ulosantiin. Ihkutusta on siis luvassa, mutta aivan pinnalliseksi ei kuitenkaan ole tarkoitus jäädä. Odotettavissa on myös pohdintaa muun muassa siitä, miten hahmodesign ilmaisee hahmon olemusta ja persoonallisuutta ja miten se vaikuttaa koko sarjan tunnelmaan.

Sebastian Michaelis (Black Butler) ja Izaya Orihara (Durarara!!)

Demonibutleri ja tiedonvälittäjänilkki demonstroivat, mikä väri pukee pahista parhaiten.

Kategoriat
Blogi Hahmot Joulukalenteri Taide ja tyyli

Joulunodotus alkakoon!

Oho, tänään on jo ensimmäinen adventtisunnuntai, mikä tarkoittaa sitä, että muutaman päivän päästä on taas aika käydä avaamaan joulukalenteriluukkuja!

Missing Link viihdyttää lukijoitaan jo kolmatta kertaa autenttisella fiktioburgerointikalenterilla (edelliset kaksi löytyvät kokonaisuudessaan sivupalkista). Tällä kertaa tähtäimessä on viimekuisen pollin tuloksien mukaan mietiskellä hahmosuunnittelun saloja. Kiitos jälleen kaikille äänestäneille!

Tarkoituksenani ei ole vain tuoda esille parhaita yksittäisiä designonnistumisia, vaan pohtia hieman laajemminkin kalenterissa esille nostamieni hahmojen kautta, mitä kaikkea hahmosuunnittelulla voidaan tehdä erilaisissa yhteyksissä. Luvassa on siis yksittäisten hahmojen desingien pureskelun lisäksi useampaan saman sarjan hahmoon ja koko hahmokaartiinkin keskittyviä luukkupostauksia, sekä hahmopareja tai –ryhmiä eri sarjoista ja tietyn tekijän hahmosuunnittelutrendejä yleisemmin. Kuten viime vuonna, kalenteri tulee painottumaan manga- ja animesarjoihin, mutta muutakin on toki luvassa.

Kalenteri ei etene tänä vuonna mitenkään erityisessä järjestyksessä, sillä hienoja designeja on yksinkertaisesti niin valtava määrä, ettei sitä kärkipäätä ole oikein mahdollista laittaa järjestykseen. Häikäisevän näköisiä hahmoja on takuulla jäänyt myös pois aivan hävyttömän suuri määrä. Sen sijaan olen yrittänyt löytää mahdollisimman paljon erilaisia näkökulmia, joista hahmodesigneja voi tutkistella. Ensisijaisena kriteerinäni olen pitänyt designin upeuden sijaan sitä, miten loistokkaasti upea design pukee nimenomaista hahmoa ja sarjaa.

Tulen siis pohtimaan ennen kaikkea ulkoisen olemuksen merkitystä hahmon tarinalle ja persoonallisuudelle ja yleisemmin koko sarjan tunnelmalle. Merkitystä on monesti myös ele- ja ilmekielellä, joka monesti tavallaan yhdistää hahmon persoonan ja designin toisiinsa. Toisin sanoen annan erityistä merkitystä paitsi staattiselle hahmosuunnittelulle, myös designien liikkuvuudelle ja ilmeikkyydelle. Hahmodesign yksinään voi olla vaikuttavan näköinen, mutta todellinen haaste on saada se toimimaan tietyn hahmon julkisivuna ja siten samalla osana tarinaa. Hieno design ei ole tarinankerronnan kontekstissa minkään arvoinen, ellei sen kautta pystytä tyydyttävästi ilmaisemaan hahmon ja tarinan ulkomuodon lisäksi niiden sisintä. Tästä kirjoituksesta kannattaa myös tutustua alkulämmittelynä hahmosuunnittelua koskevaan kohtaan numero 4.

En ole harmillisesti yli kuukauteen saanut julkaistua mitään blogiin, mutta onneksi seuraavat viikot tulevat kompensoimaan tätä puutosta. Tiedoksi myös kaikille, jotka eivät ole vielä löytäneet tietään mikroblogaamiseen äärimmilleen tiivistettyyn maailmaan, että sivupalkissa on linkki Twitter-tiliini, jossa kommentoin kokemuksiani fiktion parissa ahkerammin ja typistetymmin kuin täällä blogin puolella.

Näissä tunnelmissa onkin hyvä virallisesti aloittaa joulunodotus!

Kategoriat
Analyysi Anime Hahmot

Penguindrum Ringon vinkkelistä

Tavanomaisen näköinen tyttö paljastuu kaikkea muuta kuin tavanomaiseksi.

(Ei näytä ihan episodipostailu onnistuvan minun aikatauluillani, mutta muutaman jakson välein näyttäisi tulevan tekstiä helpommin.)

Mawaru Penguindrum on jännittävä sarja, sillä on oikeasti hyvin vaikeaa ennakoida, mihin suuntaan tuleva jakso lähtee viemään tarinaa. Yksi asia on kuitenkin helppo tietää jo etukäteen: uusin jakso tulee sekoittamaan koko ajan skitsommaksi menevää pakkaa entisestään. Siitä pitävät huolta sarjan hahmot, jotka ovat juuttuneet juoksuhiekkaan, eivätkä edes huomaa vimmatun pyristelyn ja räpiköinnin vain pahentavan tilannettaan.

Penguindrum alkoi esittelemällä katsojilleen Takakuran suloisen sisaruskolmikon, jonka jäsenet välittävät toisistaan aidosti ja haluavat varjella jäljellä olevaa perhettään, kun vanhemmat ovat poistuneet kuvioista, eikä sukulaisiakaan vaikuta olevan. Toisaalla tutustuimme tosirakkautta etsivään Ringoon, joka uskoo vilpittömästi vielä saavansa kohtalonsa valitun. Sarjan ensimmäiset kahdeksan jaksoa ovat kuitenkin lähteneet pahaenteisen systemaattisesti ja määrätietoisesti kerimään auki näiden neljän nuoren suhteita toisiinsa ja ympäristöönsä karulla kädellä. Nätin pintakerroksen alta alkavat paljastua kytevät sielunrippeet ja mätänevät paiseet.

Kategoriat
Avautuminen Hahmot Manga

9 erittäin hyvää syytä olla lukematta poikarakkausmangaa (1/3)

Ja 9 vielä parempaa syytä kokeilla kuitenkin.

Aikanaan stargay haastoi minut kirjoittamaan jotain ihka oikeasta BL-mangasta, kun en ole näiden kahden ja puolen vuoden aikana kerennyt aihetta kunnolla käsittelemään, vaikka genreä on tullut luettua pelottavan korkeat vuoret. Varsinkin yläasteaikoina kulutin aika hirmuiset määrät jaajoa ja onnistuin jotenkin tuhlaamaan aikaani mitä hirveimpiin sotkuihin. Ähkyhän siitä syntyi, ja niistä ajoista BL-kulutukseni on vähentynyt ratkaisevasti. BL on yksi jumiutuneimmista ja ikävimmistä genreistä, joihin olen tutustunut, tai ainakin se tuntuu sellaiselta kenties juuri yliannostuksen vaikutuksesta. Joka tapauksessa tässä tulee täysin sekalaisessa järjestyksessä 9 suurinta syytäni siihen, miksi en suosittelisi yhtään kenellekään syvempää poikaraukkauden ihmeelliseen maailmaan tutustumista. Toisaalta jokaisen kohdan perässä nostan esiin poikkeuksia keskinkertaisuuden massasta osoittamaan, että poikarakkaussarjojenkin viitekehyksestä löytyy myös niitä korvaamattoman arvokkaita jalokiviä tai ainakin uskallusta rikkoa vakiintuneita rajoja.

Etukäteisjohtopäätöksenä voisin vielä mainita, että BL on pääpiirteissään käsittämättömän huonoa sarjakuvaa, jos sitä yrittää lukea täysin sattumanvaraisesti tai vaihtoehtoisesti yrittää ahmia kaiken eteen tulevan shaiban. Porskutin itse aikoinaan jälkimmäisellä metodilla ja kyynistyin, mutta toisaalta kun nykyään mietin suosikkimangakoitani, lähes kaikki heistä tuntuvat jotenkin kummasti piirtäneen myös BL-henkistä tarinaa ja ison osan olen jopa löytänyt BL-mangan puolelta. Taitavia tekijöitä ja ehdottomasti lukemisen arvoisia teoksia siis löytyy ihan runsaasti, vaikka siltä ei välttämättä päältä päin näytä.

Koska tekstiä tuli taas niin paljon, katsoin parhaaksi katkoa postauksen kolmeen osaan, joista tässä ensimmäisessä fokuksessa on, mikä kaikki poikarakkausmangan hahmoissa on pielessä.

1. Vinku-uket ja semesudet

No Money! vie ukeuden ja semeyden äärimmilleen.

Kategoriat
Analyysi Anime Hahmot Manga

Kun kaskaat itkevät

Olen ehkä viime aikoina kutonut itselleni vähän herkkien itkukohtausten vihaajan mainetta, joten päätin ottaa esille muutamia erityisen hienoina pitämiäni esimerkkejä kohtauksista, joissa hahmojen kyynelehtiminen ei häiritse minua. Päinvastoin nämä kohtaukset ovat ehdottomasti eräitä kyseisten sarjojen parhaista hetkistä. Itse kyynelehtimisen määrä, rooli ja merkityksellisyys vaihtelevat näissä kohtauksissa muutenkin vahvaa toteutusta tukevasta lisämausteesta koko tilanteen pääpointtiin. Kaikille seuraaville anime- ja mangakohtauksille on kuitenkin yhteistä se, etteivät ne olisi ollenkaan yhtä upeita, jos kyyneleet puuttuisivat.

Itselläni itku ei ole yleensä kovin herkässä, vaikka olenkin joskus tunnustanut itkeneeni animua katsoessani (ja tähän lisättäköön, että kerran ala-asteella olen itkenyt Hevoshullun sarjakuvalle, jossa heppatyttö istui influenssaan kuolevan ponin vieressä koko yön). Koska en kuitenkaan itse jaksa vuodattaa kyyneliä kuin äärimmäisessä hädässä, koen itkemisen niin voimakkaaksi tunteenilmaisuksi, että vaadin itkukohtauksilta erityistä tarpeellisuutta itkevien hahmojen kannalta ja erityistä huolellisuutta toteutuksen kanssa.

Kaksisivuisia mangakuvia saa klikkaamalla isommaksi. Tekstissä on juonipaljastuksia sikäli, että kerron kussakin kohdassa, miksi hahmo itkee, mutta välttelen isompia spoileja muusta ympärillä tapahtuvasta.

Ashin konepistooli-itku (Banana Fish 6)

Luetaan poikkeuksellisesti vasemmalta oikealle, koska omistan vain vanhan flipatun version pokkarista.

Nuori jengipomo Ash päätyy pitkän kamppailun ja kovien niin henkisten kuin fyysisten kolhujen jälkeen laboratorioon, jossa hänen etsimäänsä mystistä huumetta on testailtu muun muassa erääseen hänelle erityisen läheiseen henkilöön. Ashin oli kokeilun tuloksena lopulta pakko ampua kyseinen henkilö kuoliaaksi. Labrassa kyhjöttää säälittävä liikuntakyvytön tutkija, joka pyytää Ashiä auttamaan, kun yksi kiinalanen kävi akupunkteeraamassa miehen lihashermot pullamössöksi ja ryöväämässä käytössä olleet huumesamplet. Ash ei kuitenkaan kuule mitään, mitä tutkija sanoo, sillä hänen katseensa osuu mainitun läheisen henkilön leikkauspöydällä makaavaan ruumiiseen, jonka aivot on pilkottu tieteelliseen käyttöön. Ashin sisällä napsahtaa, ja hän tyhjentää konepistoolinsa lippaan tutkijaan.

Banana Fishissä käsitellään alati järjettömän hirvittäviä asioita rautaisen kylmällä otteella. Tämä kohtaus on jäänyt päällimmäisenä mieleen silkan raa’an jäätävyytensä ansiosta. Ash on elänyt karun elämän, mutta hahmossa on silti lukijaa koskettavaa sisäistä lämpöä, ja hän on jengipiireissä arvostettu paitsi taitojensa ja älykkyytensä, myös tiukkojen arvojensa ja lojaaliutensa vuoksi. Tässä kohtauksessa hän rei’ittää täysin puolustuskyvyttömän, moraalisesta selkärangattomuudestaan huolimatta pahantahtoa vailla olevan miehen armottomasti ja ilman pienintäkään epäilystä tai myöhempää selvää katumusta. Teko on jo itsessään raaka ja kyseenalainen, mutta tutkijan ruumiin täydellinen, järjetön runtelu sarjatulella on myös täysin epäloogista ja tarpeetonta, sillä tutkija kuolee takuuvarmasti jo muutamaan ensimmäiseen luotiin.

Ashin enemmän herkkään hetkeen sopiva ahdistunut, mutta vakaa ilme ja poskilla valuvat kyynelvanat ovat valtavassa kontrastissa toiminnan kanssa. Tämä kertoo ennen kaikkea hänen täydellisestä psyykkisestä romahtamisestaan tilanteessa. Hän ei kykene lopettamaan ennen kuin on tuhonnut ystävänsä ruumiin häpäisseen ihmisen niin täydellisesti kuin mahdollista. Hän saa otteen itsestään taas pian sen jälkeen, kun tutkijasta ei epäilemättä ole jäljellä muuta kuin märkä läntti lattiassa, mutta tuon hetken ajan lukija ei voi kuin pidättää järkyttyneenä hengitystään, kun normaalisti tilanteen kuin tilanteen hallitseva karismaattinen ja kylmäpäinen nuorukainen kadottaa itsensä pieneksikin toviksi omaan tuskaansa. Ashin teko on äärimmäisen paheksuttava ja menee vahvasti hänen omia periaatteitaankin vastaan, mutta lukijan on mahdotonta moittia häntä, kun raivon sijasta hänen kasvoiltaan paistaa kyynelten raidoittama lamaannus. Hän ei tunnu edes olevan kunnolla tietoinen siitä, mitä tekee.