Kategoria: Manga

Joulukalenteri 2010 – 24. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa. Oho, keksinpä itse yhden: teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat.

Sanzo ikkou

Mistä he ovat: Saiyuki & Saiyuki Reload; Neljä jätkää lähtevät matkaamaan länteen palauttaakseen rauhan ihmisten ja youkai-demoneiden välille Kazuya Minekuran Journey to the West –kiinalaiseepoksen raflaavassa uusversioinnissa.
Keitä he ovat (myötäpäivään ylävasemmalta):

Genjyo Sanzo: Porukan revolverin ja viuhkan kanssa riehuva ärtyisä johtaja ja epäsovinnainen korkea-arvoinen pappisihminen.
Cho Hakkai: Äärimmäisen kohtelias, vastuuntuntoinen ja miellyttävä youkai-herra.
Sha Gojyo: Renttumainen naisia jahtaava puoliyoukaikappa.
Son Goku: Pirtsakka ja energinen tappelemista ja syömistä rakastava youkaipoju.
(Jeeppi: Hakkain maastojeepiksi muuntautuva lohikäärme, jonka selässä porukka matkustaa.)

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 24. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 – 21. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Kuten aloitustekstissä lupailin, neljä viimeistä joulukalenterin päivää vietetään hieman eri merkeissä kuin ensimmäiset 20. Loput joulunalusluukut on nimittäin omistettu Aranalle erityisen rakkaiksi jääneille useamman kuin kahden henkilön porukoille. Jos fiktiossa on haastavaa luoda yksittäinen upea hahmo ja vielä rankempaa saada kirjoitettua kahdesta hahmosta hieno pari, niin aina vain vaikeammaksi menee, kun pitäisi saada toimimaan tästäkin suurempi joukko ja nimenomaan ryhmänä.

Yleisötehtävä samankaltaisten ihmissuhdekuvioiden ilmoittamisesta on muuten yhä voimassa vink vink.

Tänään Arana tulee Pariisista. :D

Antique Bakeryn pojat

Mistä he ovat: Antique Bakery; Fumi Yoshinagan mangassa neljä jätkää pyörittävät yömyöhään auki olevaa leipomoa.
Keitä he ovat:

Keiichiro Tachibana: Antiquen nuoruuden kakkutraumoista kärsivä vähän yrmy omistaja.
Yuusuke Ono: Puodin supertaidokas naisia pelkäävä pääleipuri, joka kykenee hullaannuttamaan itseensä joka ainoan miehen, johon ihastuu (paitsi Tachibanan).
Eiji Kanda: Vamman takia nyrkkeilijän ammatistaan vetäytynyt herkkusuu, joka siirtyy Onon oppilaaksi.
Chikage Kobayakawa: Tachibanan komea, kiltti ja umpityhmä nuoruudenystävä, josta muut yrittävät huonoin tuloksin kouluttaa välttävästi selviytyvää tarjoilijaa.

Yoshinagan maanläheinen tyyli kertoa hienovaraista mutta vakuuttavaa draamaa ihastuttaa ylipäänsä, mutta kaikista kauneimmat hänen kynästään lähteneet ihmissuhteet löytyvät Antique Bakerystä. Näiden neljän miehen suhteet ovat ulkoisesti ennen muuta työhön liittyviä, mutta heidän välilleen kehittyy tarinan kuluessa niin vahvat sidokset, että lopussa alkava teiden erkaneminen tuo äärettömän haikean olon. Nelikon väliset kanssakäymiset ovat kuitenkin monesti myös hulvattoman hauskaa luettavaa.

Legendaarinen homo!

Päähenkilöt tavallaan jakautuvat kahteen ryhmään. Eiji ja Chikage ovat vähän hitaita oppijoita, mutta he suhtautuvat intohimoisesti itselleen tärkeisiin asioihin; Eiji pistämällä kaikkensa peliin leipurinkoulutuksessaan, koska hän rakastaa herkkuja yli kaiken, ja Chikage yrittämällä pökkelöpäästään huolimatta olla parhaansa mukaan hyödyksi ja tukena Tachibanalle. Tachibana ja Ono sen sijaan ovat vähemmän määrätietoisia. Tachibana on ilmeisestä älykkyydestään ja monitaituruudestaan huolimatta melko välinpitämättömän oloinen – mies pyörittää kakkukauppaa, vaikkei edes pidä leivonnaisista. Ono taas ei ole erityisen kiintynyt ammattiinsa, vaikka onkin maailmanluokan leipurilahjakkuus. Siinä missä Eiji ja Chikage puskevat eteenpäin lannistumattomalla tarmolla täysin tietoisena rajoituksistaan, Tachibana ja Ono tuntuvat pikemminkin harhailevan ympäriinsä etsien puolivillaisesti sitä omaa juttua itselleen.

Kaikkia neljää yhdistää kuitenkin se, että Antiquesta kehittyy jokaiselle tärkeä paikka, jossa työskentely tuo heidän elämäänsä merkityksellisyyttä. Vain Tachibana ja Chigake tuntevat toisensa hyvin alusta asti, mutta muuten hahmot ovat lähes yhtä kuin vieraita toisilleen aloittaessaan yhdessä työskentelyn. Heidän välinsä kehittyvät sarjan mittaan läheisemmiksi ja heistä tulee koko ajan tärkeämpiä toisilleen.

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 21. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 – 15. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Ash ja Eiji + Kubota ja Tokito

Tuplapläjäys!

Ash ja Eiji

Parisuhdeluokitus: ???
Mistä he ovat: Banana Fish; Akimi Yoshidan epämääräisen homossa kasariklassikossa metsästetään mystistä huumetta, kiemurellaan Nykin mafiapiireissä ja tapetaan ihan sikana porukkaa
Keitä he ovat: Mafiakunkun superälykäs ja –taitava kaikennähnyt nuori jengipomosuojatti ja kokematon japanilainen valokuvaajapoika

Kubota ja Tokito

Parisuhdeluokitus: ???
Mistä he ovat: Wild Adapter; Kazuya Minekuran epämääräisen homossa noir-tarinassa metsästetään mystistä huumetta, kiemurrellaan Yokohaman yakuza-piireissä ja tapetaan ihan sikana porukkaa.
Keitä he ovat: Yakuza-pomon entinen superälykäs ja –taitava kaikennähnyt nuori jengipomosuojatti ja muistinsa menettänyt poika

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 15. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 – 11. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Koumyou Sanzo ja Ukoku Sanzo

KoumyouUkoku1

Parisuhdeluokitus: Ystävät, vihamiehet, liikekumppanit, kilpailijat
Mistä he ovat: Saiyuki & Saiyuki Reload; Neljä jätkää lähtevät matkaamaan länteen palauttaakseen rauhan ihmisten ja youkaiden välille Kazuya Minekuran Journey to the West –kiinalaiseepoksen raflaavassa uusversioinnissa.
Keitä he ovat: Kaksi voimakasta sanzo-pappia; yhden päähenkilönelikon jäsenen opettaja/isähahmo ja tämän superälykäs, mutta mustasieluinen nuorempi kollega

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 11. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 – 5. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Ciel Phantomhive ja Sebastian Michaelis

CielSebu1

Parisuhdeluokitus: liikekumppanit, vihamiehet
Mistä he ovat: Kuroshitsuji/Black Butler; Yana Toboson mangassa orpo aristokraattipoika ja demonibutleri tekevät Englannin kuningattaren likaiset työt.
Keitä he ovat: Yllättäen orpo aristokraattipoika ja tämän demonibutleri.

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 5. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 – 4. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta uskottavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Maya Kitajima ja Masumi Hayami

Paras hetki tupsahtaa anon-vierailulle on kun ihastuksesi valmistautuu kuuromykkäsokeaan rooliin.

Parisuhdeluokitus: romanssi, vihamiehet
Mistä he ovat: The Glass Mask; Näyttelemistä rakastava lahjakas tyttö pääsee teatterikouluun ja kilpailemaan tarunhohtoisesta Purppurajumalatar-näytelmän nimiroolista Suzue Miuchin vanhemmassa sohjotarinassa.
Keitä he ovat: Sarjan naiivi ja kömpelö, mutta työteliäs päähenkilö ja tämän inhoama viihdeyhtiön nuori pomo, joka salaa tukee ja kannustaa tyttöstä lähettämällä tälle aina esityksen jälkeen nimettömänä violetteja ruusuja.

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 4. päivä” lukemista →

Bakuman ja seksismi

Toteuttakaamme tärkeät miehiset unelmamme kuin uljaat oriit!

On ollut mielenkiintoista seurata, minkälaisia reaktioita Bakumanin työteliäiden mangakapoikien animedebyytti on herättänyt ihmisissä ensisijaisesti siksi, että suuri osa sarjaa kommentoineista on ottanut varsinkin toisen jakson seksismishaiban yhteydessä asiaan jotenkin kantaa. Osa kommentoijista on hörähdellyt vähättelevästi, että näistäkö parista repliikistä koko kalabaliikki johtuu, osa on räyhännyt asiaankuuluvalla volyymillä ja jotkut jättäneet koko sarjan katsastamatta sen maineen vuoksi.

Koska käteni ovat muutenkin syyhynneet kirjoittamaan aiheesta viimeiset pari vuotta, suon nyt itselleni sen ilon että ränttään vähän pitemmin. En ole ikinä jaksanut saada kyseistä postausta aikaan siksikin, ettei kukaan tykkää kuola suupielissä valuen vesikauhuilevista feminatseista, mutta nyt minulla on asian ajankohtaisuuden vuoksi täydellinen tekosyy itkeä ja valittaa kuolonvihkosetien pahasta seksismistä.

Ensin on syytä palata ongelman juurille, nimittäin Death Noteen, Bakumanin mangakatiimin eli Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan edelliseen sarjaan. Suuri syy siihen, etten pidä kyseistä sarjaa aivan maineensa veroisena hienoutena, on tapa, jolla se käsittelee naishahmojaan. Death Note taitaa olla melkeinpä ensimmäinen viihteellinen nimike, joka on saanut minut ihan tosissani ärsyyntymään korostuneen miesvaltaisella asenteellaan. Tämä on aika jännittävä huomio sikäli, että eteen on Death Notea aikaisemminkin tullut toki vaikka mitä tasa-arvonäkemyksillä sorsaa heittänyttä teosta, mutta jokin juuri DN:ssä herätti sisäisen feministini aika tehokkaasti.

Kyse on tosiaan siitä, miten sarja kohtelee naishahmoja. Tärkein heistä on Misa, joka on yleisen konsensuksen mukaan ilmapäisimpiä ilmestyksiä koko animangamaailmassa (mikä sanoo aika paljon). Mutta hei, Naomi Misora on älykäs! Siis joo, hän on jättämässä FBI-agentin työnsä, koska on menossa naimisiin toisen agentin kanssa, vaikka sarjassa periaatteessa annetaan ymmärtää hänen olevan tulevaa miestään pätevämpi työssään. Mutta ainakin hän on älykäs ja cool ja pukeutuu seksikkääseen nahkatakkiin! Tekijät jopa kertovat, että hänestä oli tarkoitus tulla tärkeämpikin hahmo, mutta sitten hän olikin liian älykäs, joten heidän oli ihan tosi pakko tappaa hänet. No… ööh… Sitten on tietysti Takada, joka on fiksu ja tyylikäs hahmo, mutta kun Light soittaa häntäkin kuin Nuuskamuikkunen huuliharppua.

Ohba ja Obata ovat myöntäneet, etteivät osaa käsitellä naishahmoja, ja se näkyy. Disclaimerina nyt kuitenkin sanottakoon, että puutteistaan ja mainitusta berserk buttonistaan huolimatta ihan oikeasti pidän Death Notea tärkeänä ja varsin hyvänäkin sarjana. Mutta entäs Bakuman?

Jatka artikkelin ”Bakuman ja seksismi” lukemista →

The Second Rule of Fight Club Is…

Edellisessä postauksessa höpötin vastustajista, musiikista ja tyylikkyydestä.

Taistelut voivat toimia hyvin myös hahmonkehityksen ja hahmojen ilmaisemisen vinkkelistä. Evangelionin mecha-rynkytykset ovat erinomaista katsottavaa taisteluiden cooliuden lisäksi myös sen vuoksi, että sarja antaa melkoisesti huomiota sille, miten voimakkaasti taistelut enkelien kanssa vaikuttavat pilotteihin. Sekin toki auttaa, että EVAt nyt vain on varustettu seksyimmällä mecha-designilla koskaan. Myös Utenan kaksintaistelut toimivat ennalta-arvattavuudestaan huolimatta ensisijaisesti sen takia, että ne vievät hahmoja psykologisesti äärirajoilleen. Näissä tapauksissa taistelun fokus ei olekaan enää iskujen latelemisessa, vaan selkeästi enemmän hahmojen psykologiassa.

Utenan seitsemännen jakson kaksintaistelun aikana takaumat paljastavat kätketyt tunteet, jotka motivoivat Juria taisteluun.

Toradoran yllättävän rankka catfight nousee esille hienon animoinnin ja räiskyvien tunteiden ohella myös erityisesti luomalla vahvan kontrastin sarjan yleensä painottamaan normaaliin lukiodraamaan. Taigan ja Kanoun leiskuva välienselvittely korostuu kirkkaasti muun doraman seasta juuri siksi, ettei kyseessä ole tappelusarja, eivätkä riitapukarit ole statukseltaan minkäänlaisia tappelijoita, vaikka puumiekkaa tottuneesti heiluttavatkin ja kipakkaa luonnetta löytyy. Harvoin normitytöt pääsevät animessa ottamaan yhteen yhtä raivokkaasti. Kohtaus käyttää käsikähmää oivaltavasti voimakkaana tunteidenpurkumetodina, ja emotionaalisesti väkevämpää tappelua saakin animemaailmasta hakea kissojen ja koirien kanssa. Rohkeasti normaalimmasta kouluhömpsöilystä erottuva tappelu jäikin yhdeksi sarjan selvästi mieleenpainuvimmista kohtauksista.

Jatka artikkelin ”The Second Rule of Fight Club Is…” lukemista →

The First Rule of Fight Club Is…

Pidän väkivallasta viihteessäni. Siitä huolimatta, kuten edellisen postauksen lopussa mainitsin, en ole ikinä välittänyt kauheasti taistelukohtauksista, ainakaan ellei niitä ole toteutettu tosi seksikkäänä animaationa. Kun muutama kommentoijistakin tarttui aiheeseen, tuli suuri tarve avautua sen tiimoilta lisää.

Alkuun voisin tarkentaa vähän minkälaista mättöä tarkoitan tässä postauksessa. Tappeluksi tai taisteluksi lasken kaikki sellaiset kahden tai useamman hahmon yhteenotot, joissa käytetään fyysistä voimaa tai henkistä voimaa, jonka ilmentymänä on fyysinen isku. Muunlaiset kilpailutilanteet, joissa kunkin osallistujan tavoitteena on esimerkiksi pelata gota tai tanssia balettia toista paremmin, eivät kuulu tämän postauksen alaan. Samoin kohtaukset, joissa mukilointi on täysin yksipuolista, jäävät pois tästä pohdinnasta. Edellä mainitut rajaukset ovat varmaan aika lailla itsestäänselvyyksiä muutenkin, mutta halusin tuoda ne esiin ihan syystä. Ei-fyysiset kilpailutilanteet ja yksipuolinen väkivalta ovat nimittäin itselleni yleensä varsin mielenkiintoista katsottavaa, kun taas mättötappelut käyvät helposti vain tympeiksi, oli kyse elämästä ja kuolemasta tai pelkästä harjoitusottelusta.

Tappeluita vain tunnutaan käytettävän aivan liikaa pelkästään siksi, ettei esimerkiksi toimintaelokuva pääse levitykseen asti ilman eeppistä lopputaistelua ja sopivaa määrää aseiden paukutusta ja nyrkkien heilumista. Liian suuri osa fiktion tappelukohtauksista on liian suureksi osaksi pelkkää tylsämielistä mäiskmäiskpumpum-mättöä, panoksena maailman tulevaisuus ja sankarina lihaksikas mies, jolla on persoonallisuutta kuin ahvenella. Väkivalta kiehtoo minua viihteessä pääasiassa sen takia, että sen avulla voi helposti tuplata draaman, herättää vahvoja tunteita ja kertoa jotain uutta hahmoista. Tässä monet tappelut kuitenkin feilaavat olemalla liian itseisarvoisia ja pitämällä menon liian neutraalina ja arvattavana, aivan kuin tarkoituksena olisi vain antaa katsojille yksinkertaista mättöä, josta mäiskinnälle nyrpistelevä yleisö ei saa mitään otetta. Itse kaipaisin enemmän tarinallista ja kerronnallista panostusta yhteenottoihini, joten tässä vähän erittelyä siitä, millaisilla tavoilla eri medioiden taistelut ovat voittaneet minut puolelleen.

Jatka artikkelin ”The First Rule of Fight Club Is…” lukemista →