Kategoriat
Analyysi Avautuminen Ensivaikutelmat Manga

Blade of the Immortal: Prologi

prologi

Hiroaki Samuran Blade of the Immortal oli Rumiko Takahashin sarjojen jälkeen ensimmäisiä mangoja, joiden perässä soittelin kirjastoihin silloin joskus ennen verkkotilausjärjestelmän kunnollistumista. Luin sarjaa jonnekin kahdeksannen kirjan tienoille ja sitten lopetin kuin seinään. Kyse ei ollut ollenkaan siitä, ettenkö olisi enää pitänyt sarjasta – päin vastoin se alkoi vaikuttaa paremmalta ja paremmalta. Syyni keskeyttämiselle oli yksinkertaisesti se, että tieto siitä, että kuvaruudut oli  leikelty ensin irti ja liimattu sitten vasemmalta-oikealle-lukusuuntaan alkoi häiritä liikaa. Silloin harvoin, kun kyseinen käytäntö ei ollut mahdollinen epäsäännöllisen muotoisten paneelien vuoksi, kohdat on muistaakseni vain flipattu.

Arvostan kyllä sitä, että Dark Horsen väki halusi innoissaan toteuttaa flippaamatonta mangaa läntiselle pallonpuoliskolle, koska flippaaminen oli heidän mielestään rasittava trendi, joka vääristi alkuperäistä kerrontaa vääntämällä sen ilkeäksi peilikuvaksi. Olen vain henkilökohtaisesti sitä mieltä, ettei koko tarinan paloitteleminen ja uudelleenmuotoilu ole yhtään sen parempi vaihtoehto, sillä se vääristää alkuperäistä kerrontaa – ja nimenomaan kuvakerrontaa – aivan yhtä lailla. Aukeaman rekonstruktio kun vaikuttaa väistämättä siihen, millä tavoin katse ohjautuu ruudusta toiseen. En sano, että Dark Horsen tekniikka häiritsee varsinaista kerrontaa, mutta se haittasi suhtautumistani lukemiseen ja huononsi siten lukukokemustani.

Mutta Blade of the Immortal on joka tapauksessa ehdottomasti siitä enemmän lukemisen arvoisesta päästä mangamaailman anteja jo pelkän massasta selkeästi erottuvan tyylinsä takia, joten nyt on tullut aika aloittaa uudestaan, tällä kertaa ranskalaisen alkuperäisessä lukusuunnassa julkaistun painoksen kautta. Odotukseni olivat ehkä vähän liiankin korkealla, mutta siitä huolimatta sarjan aloittava 50-sivuinen prologiluku vaikuttaa suureksi yllätyksekseni ja pettymyksekseni aivan suhteettoman heikolta. Miksi ihmeessä? Tämänhän piti olla suurinta parhautta ikinä! Mikä meni vikaan?!

Kategoriat
Arvostelu Musiikki Nostalgia

AMV: 500 Miles (Ranma½)

AMV-puiminen osoittautui yllättävän hauskaksi, joten yritän varmaan tehdä näitä suhteellisen säännöllisesti (edit 23.4.2011: tai sitten en).

Nimi: 500 Miles
Tekijä: Duane Johnson
Anime: Ranma½ (ei spoilereita)
Musiikki: The Proclaimers – I’m gonna be (500 Miles) (lyriikat)

Kategoriat
Hahmot Manga Taide ja tyyli

Hahmojen tunnistettavuudesta

Lukiessani Natsuki Takayan Fruits Basketin toiseksi viimeisestä osasta tekijän kommenttilaatikkoa, jossa hän kertoo Kurenon taustoista, eräs hänen kommenttinsa sai minut ajattelemaan animen ja mangan usein valitettua helmasyntiä – kasvonpiirteiden köyhyyttä. Takaya mainitsee laatikossa Kurenon olevan vaikea hahmo piirtää, mutta että hänestä on silti mukavaa piirtää Kurenoa. Muistelen, että hän on aiemminkin puhunut hahmojensa piirrettävyydestä ja siitä, miltä hänestä tuntuu piirtää heitä. Kommentti kiinnitti huomioni, sillä juuri muutama päivä sitten keskityin erityisesti ihastelemaan Legend of the Galactic Heroes -animen henkilöiden yksilöityjä kasvonpiirteitä. Fruits Basketissa henkilöiden kasvot muistuttavat kuitenkin suuresti toisiaan, ja Takaya käyttää yleensä yhdelle hahmotyypille aina samoja kasvolinjoja ja melko lailla samaa ruumiinrakennettakin.

Ja kuitenkin Takaya puhuu siitä, miten vaikeaa tai helppoa tietyn henkilön piirtäminen on? Eikö se ole piirtämisen kannalta lopulta aivan sama hahmo kuin ne kaikki muutkin, mutta eri peruukilla ja kenties hieman erilaisilla silmillä ja vaatteilla? Lähes kaikki mangakathan käyttävät samaa kaavaa niin, että hahmot päätyvät näyttämään peruspiirteissään samalta lukuun ottamatta noita edellisessä virkkeessä mainittuja muuttujia. Muutama piirtäjä toki yksilöi kasvonpiirteitä eri henkilöille enemmänkin, Naoki Urasawa tulee ensimmäisenä mieleen tämän leirin edustajista, mutta peruspiirteissään näemme ehkä kolme tai hyvässä lykyssä neljä erilaista naamataulua yhden mangakan kynästä. Minusta tuntuu siltä että törmään tähän kritiikkiin mangaa kohtaan vähän liiankin usein.

Mutta edelleen vain Takaya miettii juuri Kurenon piirtämisen vaikeutta, ei suinkaan aikuisten nuorten miesten mallin hankaluutta, tai erityisesti esimerkiksi Kurenon hiusten tai silmien hankaluutta.

Kategoriat
Anime Ensivaikutelmat

Legend of the Galactic Heroes 1-10

Se kaikkein eeppisin avaruusanime.

logh_v1

Viime syksynä, kun Tytania alkoi pyöriä televisiossa, koko internet oli äkkiä sitä mieltä, että samojen tekijöiden 90-luvun alussa ilmestynyt Legend of the Galactic Heroes on kaikkien aikojen parhaita animesarjoja. Minä en ollut koko galaktisista sankareista ennen kuullutkaan, mutta päätin vilkuilla Tytaniaa hehkutuksen aikaansaaman kiinnostuksen vuoksi. Ensimmäiset jaksot enteilivät ihan hyvää jälkeä, mutta henkilöt herättivät ristiriitaisia tunteita, joten sarja jäi pian sivuun syksyn muun ohjelmistosaturaation tieltä. Jossain vaiheessa tulin sitten siihen lopputulokseen, että katsoisin ensin LoGHin läpi ja palaisin Tytaniaan sen jälkeen, jos kiinnostusta riittäisi.

Kyseessä on siis Yoshiki Tanakan romaanisarjaan pohjautuva poliittinen avaruusooppera, jonka tapahtumat seuraavat sotaa Galaktisen Keisarikunnan ja demokraattisesti johdetun Vapaiden Planeettojen Allianssin välillä. Sarjan keskushahmoiksi nousevat Keisarikunnan kunnianhimoinen nuori sotapäällikkö Reinhard von Lohengramm ja Allianssin sotaa vastustava komentaja Yang Wenli (arvonimikkeet ovat luultavasti täysin päin honkia, mutta jonkinlaisia avaruuslaivaston tärkeitä vaikuttajia molemmat joka tapauksessa ovat).

Kategoriat
Arvostelu Musiikki

AMV: Who Needs A King? (Death Note)

Animemusiikkivideot saavat aivan liian vähän rakkautta animeblogittajien keskuudessa. Edesmennyt Otaku-fanzine jaksoi aina ihastuttaa minua puimalla muutaman AMV:n per numero, mutta jostain syystä blogaajat eivät pahemmin tunnu harrastavan sellaista.

Nimi: Who Needs A King?
Tekijä: thundercatlord
Anime: Death Note (merkittäviä spoilereita sarjan puoliväliin – 7. kirja/jakso 25)
Musiikki: The Lion King Soundtrack – Be Prepared (lyriikat)

Kategoriat
Analyysi Anime Musiikki

Kuroshitsuji OP – Monochrome Kiss

Anime-openingit tuntuvat usein jäävän valitettavan sivuun analyyseistä, vaikka niistä löytyy toisinaan suurestikin sisältöä.  Senpä takia seuraan Eternalin jalanjälkiä ja nappaan arvioitavakseni Kuroshitsujin introvideon, jonka taustalla pyörii SIDin Monochrome Kiss. Video oli todella positiivinen yllätys minulle, ja toimii erinomaisena esimerkkinä siitä, miten hyvä ja merkityksillä kyllästetty intro voi nostaa edustamansa sarjan arvoa. Käytän tulkinnassani apuna myös kuvateksteihin sijoittamiani lyriikoiden englanninkielisiä käännöksiä.

kuroshitsujiop_06

kuroshitsujiop_08

Intro alkaa hehkuvalla, pyörähtelevällä pentagrammilla, joka paljastuu demonibutler Sebastianin ja orvoksi jääneen kreivi Ciel Phantomhiven välistä sopimusta symboloivaksi kuvioksi Sebastianin kämmenselässä. Pentagrammin reunasta alkaa valua verta, josta muodostuu valkoiselle alustalle Kuroshitsujin nimilogo.  On melko selvää, että veripisarat tippuvat itse asiassa sopimuksesta ja symboloivat sen luonnetta ja sitä kautta Sebastianin ja Cielin välistä suhdetta, johon veri tuo heti kättelyssä hyvin uhkaavan sävyn. On mielestäni erittäin tyylikäs yksityiskohta, että nuo symbolisesti merkittävät veripisarat tahraavat puhtaan valkoisen alustan punaiseen ikään kuin turmellen sen. Ajatusta jonkin puhtaan turmeltumisesta voisi soveltaa myös Cieliin, joka ennen vanhempiensa kuolemaa ja siitä seurannutta sopimusta paholaisen kanssa oli ilmeisesti aivan tavallinen pikkupoika.

Kategoriat
Blogi

Alussa oli blogi, poni ja pinkkeys

Tervetuloa Missing Linkiin, Suomen pinkeimpään animeen ja mangaan keskittyvään blogiin! Minä olen Arana ja oikeassa yläkulmassa omahyväisesti virnuileva nuori herra on blogin vartija, Orchid-kun.

Linkki syntyi pääasiassa kahdesta syystä. Ensinnäkin viimeisen vuoden aikana olen innostunut uudestaan animesta muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen, ja haluan kirjoittaa ajatuksiani ylös saadakseni niitä järjestettyä paremmin. Toisekseen olen samalla ihastunut ja tutustunut paremmin blogiskeneen ja tullut siihen lopputulokseen, että suomalaisia animeblogeja on aivan liian vähän. Amerikkalaisia blogeja löytyy toki joka puskan alta, mutta kotimainen näkökulma rajoittuu muutamaan kymmeneen kappaleeseen, joista monet ovat vielä hyvin vahvasti erikoistuneita tiettyyn harrastamisen osa-alueeseen.

Minun kohteenani tulee olemaan ensisijaisesti japanilaisen animaation ja sarjakuvan sisältö ja sen tulkinta. Virallisesti puhun animeblogista, mutta pyrin antamaan yhtä paljon tilaa mangalle, sillä yleinen kulutuksenikin on suunnilleen puolet ja puolet, ja pidän molemmista formaateista. Toisaalta jos ja kun löydän kiinnostavaa kirjoitettavaa japanilaisten tuotosten ulkopuolelta, tulen varmasti naputtamaan siitäkin off-topic-juttua surutta. Yleisiä totuuksia ei tietenkään ole tarkoitus laukoa, vaan kirjoitan puhtaasti omasta näkökulmastani.

Kuten blogin alaotsakkeesta voi luntata, erotan itsestäni animen ja mangan ja oikeastaan kaiken muunkin fiktion harrastajana kaksi puolta. Yhtäältä olen analysoiva ja kriittinen ja yritän päästä syvemmälle, löytää yhteyksiä, lukea rivien välistä, tutkia, miten ulkokuori paljastaa pinnan alle jääviä rakenteita ja tarkastella kertomusten teemoja, symboliikkaa, aukkoja, rytmitystä ja muita Äidinkielen käsikirjasta löytyviä kirjallisuustermejä. Toisaalta koen itseni täysiveriseksi fanitytöksi, jonka sydän sykkii kaikelle pörröiselle, seksikkäälle, coolille ja fabuloussille sen kummemmin ihmettelemättä. Voisin väittää oikeastaan olevani faniuteni ytimessä aina silloin, kun sisäinen elitistini selittää sisäisen fanityttöni reaktioita.

Tältä pohjalta olen siis astumassa blogaamisen maailmaan. Nähtäväksi jää, löytyykö tällaiselle tekstille lukijoita, mutta kirjoittaminen ei vankan elämänasenteeni mukaan ole koskaan turhaa, joten parhaani lupaan yrittää.

Lopuksi vielä miljoonasti kiitoksia ja palvovia katseita Andalle, joka on vastuussa Linkin upeasta ulkoasusta ja kaikesta blogiin liittyvästä teknisestä säheltämisestä, josta en itse tekniikkatyhmänä taikina-aivona tajua yhtään mitään. <3