Joulukalenteri 2010 – 3. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Lilo ja Nani

Parisuhdeluokitus: perhesiteet
Mistä he ovat: Lilo & Stitch; Disneyn draamakomedia tytöstä ja avaruusolennosta.
Keitä he ovat: Vanhempiensa kuoltua kaksin jääneet hawaijilaissiskokset.

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 3. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 – 2. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Bennett Halverson ja Topher Brink

Parisuhdeluokitus: romanssi, kilpailijat
Mistä he ovat: Dollhouse; Joss Whedonin uusimmassa tv-sarjassa salaperäinen yritys pyyhkii työllistämiensä nuorten muistot ja persoonallisuuden pois ja asentaa tilalle uuden, kulloisenkin asiakkaan tarpeita vastaavan identiteetin kera toivottujen taitojen ja ominaisuuksien.
Keitä he ovat: Kahden kilpailevan Dollhouse-toimipisteen superälykkäät persoonallisuuksien rakentamisesta vastaavat neuroteknikot

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 2. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 – 1. päivä

Tervetuloa Missing Linkin järjestysnumeroltaan toiseen joulukalenteriin! Ensimmäinen löytyy sivupalkista ja lisää infoa täältä.

Tällä kertaa koko joulu menee ihmissuhdesotkujen selvittelyksi, kun sihtaan katseeni joukkoon loisteliaita hahmopareja, ja raapustan ajatuksiani näiden hahmojen välisistä dynamiikoista. Vastauksia haetaan muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tekee kahdesta yksittäisestä hahmosta kiinnostavan parin, millaiset asiat saavat parin jäämään mieleen ja millaisia parisuhteita Arana tykkää kytätä viihteessään.

Yleisötehtävä: Oletko joskus törmännyt Päivän Paria epäilyttävästi muistuttavaan toiseen pariskuntaan? Ilmianna heidät!

Xena ja Gabrielle

Parisuhdeluokitus: ystävät, ???
Mistä he ovat: Soturiprinsessa Xena; 90-luvun Herkules-sarjan nörttikulttisuosikiksi jäänyt spin-off, jossa pahoja tekojaan sovittamaan lähtenyt soturiprinsessa seikkailee myyttisessä Kreikassa.
Keitä he ovat: Parannuksen tehnyt uljas sankaritar itse sekä hänen sanavalmis ja pirtsakka sidekick-amatsoninsa.

Jatka artikkelin ”Joulukalenteri 2010 – 1. päivä” lukemista →

Joulukalenteri 2010 starttaa

Hei, ihmiset, nyt on taas se aika vuodesta – Missing Linkin joulukalenteri tekee paluun!

Viime vuonna superhauskaksi osoittautunut projekti lähtee pyörimään keskiviikkona uudella aiheella, joka tällä kertaa jopa liittyy animangamaailmaan ja jonka te lukijat ystävällisesti valitsitte puolestani. Kiitos kaikille äänestäneille. Luvassa on siis 20 kappaleen valikoima ainakin omasta vinkkelistäni katsottuna fiktiomaailman parisuhteiden aateliin kuuluvia kahden hahmon välisen suhteen kuvauksia pienellä analyysillä varustettuna. Jouluaattoylläri on tällä kertaa jaettu neljälle viimeiselle päivälle, joiden luukuissa on tulossa jotain vähän erilaista, mutta aiheeseen liittyvää.

Tarkoituksenani on joulukuun aikana pohtia, miksi juuri tiettyjen hahmojen väliset paridynamiikat toimivat niin loistavasti ja mikä kahden hahmon vuorovaikutuksessa saa juuri heidän suhteensa jäämään teoksesta päällimmäisenä mieleen. Erittelen sitä, minkälaiset seikat suhteen ilmaisussa ja hahmoissa itsessään vaikuttavat eeppisen OTP:n syntyyn, mutta myös sitä, minkälaisista aineksista coolit fiktiiviset parisuhteet ylipäänsä valmistetaan.

Kaikki kalenterin parit ovat kaanon-pareja, eli tarkastelen heidän suhdettaan nimenomaan siltä kantilta, millaisina heidät näytetään alkuperäisteoksessa. Olen valikoinut parit tietysti omien mieltymysteni mukaan, ja otosta rajoittaa oma kokemuspiirini, joten jotain tosi diippiä bondaamista on ihan takuulla jäänyt pois. Olen myös vallan hyvin saattanut yksinkertaisesti unohtaa jonkun ihanan parin tai muuten vain jättää sen pois, jos en muista sitä tarpeeksi hyvin. Kyse ei siis ole puhtaasta tai definitiivisestä ”parhaimmat ikinä” -listasta. Olen yrittänyt saada kasaan kuitenkin mahdollisimman edustavan porukan erilaisista fiktion formaateista, tosin visuaaliseen mediaan ja vähän animen ja mangan suuntaan painottuen. Järjestys on aivan sattumanvarainen, eli mitään sen kummempaa hienoushierarkiaa ei ole luvassa, sillä parien edes viitteellinen järjestäminen osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi.

Olen pyrkinyt kohtuullisen helposti lähestyttävään malliin, jotta papatuksestani saisi jotain selvää, vaikkei olisikaan päivän pariskuntaan tutustunut. Hahmojen nimet kunkin kirjoituksen otsikossa ovat selvyyden vuoksi aina samassa järjestyksessä kuin missä osapuolet esiintyvät esittelykuvassaan. Mukaan on päässyt niin niitä ilmeisimpiä eli romanttisia kuin muunkin tyyppisiä suhdekuvauksia, joten ilmoitan tekstin alussa suhteen tyypin tai tyypit. Tätä varten olen kehittänyt seuraavat seitsemän äärimmäisen innovatiivista parisuhdeluokkaa:

Ystävät; Perhesiteet; Vihamiehet; Romanssi; Kilpailijat; Liikekumppanit; ???

Muut noista lienevät aika selviä, mutta kaksi viimeistä kaipaavat ehkä hieman avausta. Liikekumppaneilla tarkoitan hahmoja, jotka toimivat hyvin ja tehokkaasti yhdessä tai joiden on pakon sanelemana ainakin pyrittävä siihen, vaikkeivät he välttämättä olisikaan erityisen läheisissä väleissä. Kysymysmerkit taas kuvaavat tilannetta, jossa kahden hahmon välillä näyttäisi lentelevän kipinöitä, vaikka heidän välillään ei vahvisteta olevan romanttista suhdetta.

Viime vuoden kalenterista teki itselleni niin mahtavan kokemuksen se, että musiikkinumeroiden tiimoilta syntyi niin paljon keskustelua. Tietysti aihe oli silloin aika yleistietoon kuuluva ja videot suoraan katsottavissa, joten kaikilla oli jotain sanottavaa, mutta olisi hienoa, jos saisimme taas vähän eloa hommaan olemalla interaktiivisia. Siispä tässä olisi tehtävä teille lukijoille: ilmoitathan, jos mieleen tulee muita pariskuntia, jotka muistuttavat Päivän Paria. Sana aiheeseen liittyen on tietysti muutenkin vapaa, ja toiveita kalenterin toteuttamisen suhteen saa myös tökkiä, jos jokin formaatissa mättää tai sisältö tuntuu diibadaabalta.

Toivottavasti viihdytte vuoden 2010 joulukalenterin parissa yhtä hyvin kuin edellisen!

Kuroshitsuji II OP

Kun nyt kerran olen aiemmin kiinnittänyt erityistä huomiota Kuroshitsujin eli Black Butlerin introihin, pitänee jatko-osankin alkupätkille uhrata muutama ajatus, kun nekin tekevät kovin mielenkiintoisia juttuja ja miellyttävät lopulta enemmän kuin varsinainen sarja, jonka käsiin leviäminen oli aika traagista katsottavaa.

Tämä on sen sarjan OP, jona Kuroshitsuji II:ta promottiin. Uusina päähenkilöinä kuvataan psykoottisesti virnuilevaa aristokraattipoika Aloisia ja stoalaisen ilmeetöntä demonihovimestari Claudea vanhan parin Cielin ja Sebastianin tilalla. Ennakkotieto päähenkilöiden vaihdosta aiheutti kevään mittaan fanipiirissä paljon nurinaa, mutta itse odotin innolla, mitä uudesta parista saataisiin irti. Sitä paitsi käänne kuulosti ihan järkevältä, koska ensimmäisen sarjan lopusta uuteen tarinaan kiemurtelemista olisi tuskin voinut tehdä kovin tyylikkäästi.

Ja onkin tosiaan aika häpeilemättömän tyylikäs intro; jos sarjaa lähdettäisiin pelkästään alkutekstien perusteella katsomaan, niin kyllä minä tuon perusteella ottaisin  tämän ohjelmaani. Pätkän dramatisointi on aivan samaa sarjaa kuin ensimmäisen sarjan ensimmäinen intro, josta niin pidän. Säästeliäästi käytetyt kirkkaat värit pomppivat esille muuten mustavalkoisesta kuvasta ja symboliikkaa annostellaan runsaalla kädellä (hurrdurr hämähäkkejä ja ruusun terälehtiä). Myös vanhan sarjan introsta tuttuja visuaalisia elementtejä toisinnetaan.  Huomattavin tyylillinen muutos ensimmäisen sarjan introon on se, että ne kieli poskella -hetket (olol kohti ammuttuja luoteja lennosta nappaava Sebastian :’D) puuttuvat uuden sarjan introsta.

Tarpeetonta sanoakaan, miten mieluusti olisin nähnyt tämän OP:n kuvaaman sarjan. Valitettavasti ensimmäisen jakson lupaavuus osoittautui rölläämiseksi viimeistään kakkosjakson intron pärähtäessä soimaan.

Jatka artikkelin ”Kuroshitsuji II OP” lukemista →

Joulukalenterista

Ohhoh, marraskuu saapui jo, mikä tarkoittaa että Aranan pitää ruveta valmistautumaan joulukuuhun. Tietysti viime vuoden joulukalenterini syöppöili jo sen kaikkein hienoimman kalenteriaiheen ikinä, sillä Disneyn musikaalikohtauksista on vaikea pistää paremmaksi. Käy vilkaisemassa sivupalkin yläkulmaan ilmestyneestä ”Joulukalenteri 2009” -linkista koonti viime vuoden kalenterista, jos et tiedä, mistä on kyse.

Sen verran hauskaa viime vuoden kalenterin väkerrys oli, että tänäkin jouluna pitää tietysti päästä jouluisiin tunnelmiin obsessiivisen viihdeanalyysin parissa, joten uusi aihe pitäisi lyödä lukkoon. Muutama idea miellyttää, mutta en osaa päättää, mille vaihtoehdoistani haluaisin kaikkein eniten joulukuuni omistaa. Siispä te, arvoisat lukijat, saatte päättää puolestani! <3

Vaihtoehto 1: Suuret suosikkini pahiksista. Kaikki rakastavat pahiksia tai vähintään rakastavat vihata näitä. Koska pahiksen rooli on kuitenkin häilyvä ja etenkin koska tykkäilen varsinkin antipahiksista ja sympaattisista pahiksista, olisi tässä oiva tilaisuus tutkistella niitä rajoja, joiden avulla tietty hahmo voidaan määritellä pahikseksi. Toinen väistämätön kysymys on toki, mitkä ominaisuudet pahiksissa saavat yleisön puolelleen.

Vaihtoehto 2: Hienoimmat paridynamiikat, vaikuttavimmat ihmissuhteet ja rakkaimmat OTP:t. Kahden hahmon väliltä voi toki löytyä muutakin kuin romantiikkaa, joten pohdinnan keskiöön nousisi se, miten fiktio rakentaa hienoimmat parivaljakkonsa. Joka päivälle siis pureskeluun uusi kaanon-pari, oli kyse sitten rakkaudesta, ystävyydestä tai muunlaisesta kahden hahmon tiukasta suhteesta.

Vaihtoehto 3: Nostalgisimmat pläjäykset eli kaikki minkä äärellä viihdyin 90-luvulla. Lapsuuden suosikkisarjat, -leffat ja -kirjat ovat aina kiva hehkutuksen aihe, esimerkkinä Babar-hypeni tuossa joku kuukausi sitten. Lisämielenkiintoa ropisee sen pohtimisesta, miten lapsuuden rakkaat teokset ovat kestäneet aikaa ja mikä tekee joistain lastensarjoista voittajia yleisön aikuistuttuakin.

Valkkaa suosikkisi, kalenteriksi pääsee eniten ääniä ensi viikon keskiviikkoon 10. päivä kello 12.00 mennessä saanut aihe.

[poll id=”3″]

Syksyn 2010 ensivaikutelmia: Star Driver, The World God Only Knows, Otome Youkai Zakuro & Kuragehime

Star Driver

Edes Gendo pose ei säästy fabuloussilta.

Revolutionary Girl Utenan uudeksi tulemiseksi on syksyn mittaan miljuunaan kertaan hihkuttu tarinaa galaktisesta nättipojasta, joka pelastaa söpöä tyttöä koulun bondagefetissipahisten kerholta sukkahousuprinssimechallaan (kuten Wolf kyseisen jättirobohaarniskan olemuksen niin osuvasti vangitsi). Ei liene mikään salaisuus, että Utena on suurin animesuosikkini ikinä, joten korkeat ennakko-odotukseni tuskin yllättävät ketään.

Tähtiajuri on niin paljosta velkaa Utenalle ja vielä niin häpeilemättömän tietoisesti, että maltan tuskin odottaa sarjan loppumista keväällä että pääsen kirjoittamaan jonkun eeppisen pilkunahdisteluvertailun. Näin neljän ensimmäisen jakson jälkeen pidän näkemästäni kovasti, sillä potentiaalia tursuaa vähän joka raosta, kunnianhimosta nyt puhumattakaan.

Blogosfäärissä sarjaa on hehkutettu ensisijaisesti itsetiedostavien OMGLULZien ja glitterillä vuorattujen hulvattomien henshin-kohtausten takia. Minulle ne ovat olleet kohtuullisen toissijaista plussaa siihen verrattuna, että ote itseivaan ja hölmöyteen löytää kuitenkin tasapainon vakavastiotettavuuden kanssa. Kyseessä ei kaikista tähdenlennoista huolimatta ole missään nimessä komedia tai pelkkä hölmöilytarina (ellei tekijätiimi sitten trollaa ja pahasti). Utenassakin on surffaavia norsuja ja munivia tyttöjä ja sepalus auki liikkuvan auton konepellille hyppiviä hunkseja, eivätkä kyseiset häröilyt suinkaan laske sarjan arvoa.

Star Driver on niin ilmiselvästi haastamassa esikuvaansa, että odotan suurella mielenkiinnolla, onnistuuko se pääsemään samalle tasolle ja Utenaan nähden itsenäiseen asemaan. Avoimin mielin ja silmä tarkkana, mutta omaa sisältöäkin odotan hyvältä animelta löytäväni, sillä silkalla sieluttomalla kopioinnilla ei pitkälle pötkitä.
Jatka artikkelin ”Syksyn 2010 ensivaikutelmia: Star Driver, The World God Only Knows, Otome Youkai Zakuro & Kuragehime” lukemista →

Syksyn 2010 ensivaikutelmia: Yakumo, Panty&Stocking, Iron Man & Togainu

Noniin, jospa saisi heiteltyä vihdoin vähän ensivaikutelmiakin peliin, kun syyskausi on jo vaikka miten pitkällä ja kesälläkin jäivät välistä. Viime keväänä huomasin haukkaavani vähän liian isoa piirakkapalaa, kun yritin pysyä kärryillä suunnilleen kaikkien aloittamieni sarjojen kanssa. Monen sarjan seuraaminen oli hauskaa, kun sain niin kattavan kuvan kevätkaudesta, mutta olin myös koko ajan ties kuinka monta jaksoa jäljessä, mikä taas ahdisti. Vapaa-aikaakin voisin käyttää muuhunkin kuin animun tuijottamiseen, joten nyt lähestyn sarjoja paljon karsivammalla politiikalla. Jokainen josta en löydä tarpeeksi potentiaalia jää tällä kertaa pois.

Bakumanista raivosin jo viikonloppuna, eivätkä tunteeni sarjaa kohtaan ole muuttuneet tässä välissä. En jaksa käyttää nyt aikaani animeversiointiin sen suuremmin, koska adaptaatio on kuitenkin sitä kuvakulmantarkasti alkuperäistä jäljittelevää mallia, joka ei hirveän usein saa sukkia pyörimään jaloissani.

Psychic Detective Yakumo

Alan kyllästyä siihen, ettei henkien tai kuolleiden näkemisestä haluta koskaan ottaa animessa ja mangassa irti kuin aivan minimimäärä draamaa. Yakumo vaikuttaa jatkavan samaa linjaa, eikä niillä kuolleiden hengillä edes ole suurempaa roolia kahden ensimmäisen jakson aikana. Episodimysteeritkin ovat olleet latteita ja epäinspaavia, vaikka kummassakin jaksossa vilauteltu pääpahis näyttäisi voivan potentiaalisesti tuoda isomman tarinakaaren kuvioihin.

Sarja yrittää ehdottomasti liikaa siihen nähden, ettei sillä ole tähän mennessä ollut oikein mitään sanottavaa. Kuolleiden henkiä näkevällä punaisella silmällä siunattu Yakumo-poitsu on yritetty esittää äärimmäisen coolina välinpitämättömänä jätkänä, mutta vaikuttavuus on vähän niin ja näin, kun tekijöiden ”katsokaa miten kuuuu-ul tää on!” -hihkaisujen kuuluessa selvästi ohjelman läpi. Samoin sitä kaikin tavoin persoonattoman ja turhan oloista kivaa ja symppistä päähenkilötyttöä tyrkytään liian kovasti tosi kivana ja södenä normaalina näkökulmahahmona, joka varmaan parantaa Yakumon piinatun sydämen sarjan kuluessa tai jotain. Hahmotarjonta on siis todella meh, vaikka nimihahmo voisi angstin määrästä riippuen kehkeytyä ihan kelpuutettavaksi tapaukseksi sitten kun jatkuva tarina pääsee syrjäyttämään tylsät pikkumysteerit.

Varmaan antaisin tämän suurin piirtein olla, ellei kerrassaan upea, raahaavan painostava intropätkä vähän vihjailisi jotain crawling in my skin -henkistä identiteettikriisiä päähenkilölle. Sellaisen tarinan toivottaisin avosylin tervetulleeksi, joten seurailen varmaankin ainakin jonkin verran pitemmälle hyvin epävakuuttavasta alusta huolimatta. Tähän mennessä mikään muu aspekti sarjassa musiikkia lukuun ottamatta ei kannustaisi kauheasti. Alkuseikkailujen asetelma, eli tyttö tulee pyytämään apua yliluonnollisia keissejä selvittävältä enigmaattiselta dyydeltä ja sitten jää jostain käsittämättömästä syystä hengaamaan sarjaan tämän groopiena, on tismalleen samanlainen kuin vähän aikaa sitten lukemassani Hanako and the Terror of Allegory -mangan ensimmäisessä osassa. Niin samanhenkistä on meno, että tapahtumat sekoittuvat alati mielessäni ja joudun jatkuvasti miettimään, että kummassa nyt olikaan kalamonstereita ja hetkinen eihän Yakumo missään vaiheessa saanut keihästä torsonsa läpi tai tehnyt hienoja kuolonloikkia rakennuksen katolta (tällaisiin stuntteihin nähden kyseinen mangakin on yllättävän pliisu). Pidän nyt joka tapauksessa sormet ristissä, jos Yakumo vaikka pääsisi vielä vauhtiin ja rupeaisi kehittämään psykologista mysteeriä.

Sitä paitsi heterokromia.
Jatka artikkelin ”Syksyn 2010 ensivaikutelmia: Yakumo, Panty&Stocking, Iron Man & Togainu” lukemista →

Bakuman ja seksismi

Toteuttakaamme tärkeät miehiset unelmamme kuin uljaat oriit!

On ollut mielenkiintoista seurata, minkälaisia reaktioita Bakumanin työteliäiden mangakapoikien animedebyytti on herättänyt ihmisissä ensisijaisesti siksi, että suuri osa sarjaa kommentoineista on ottanut varsinkin toisen jakson seksismishaiban yhteydessä asiaan jotenkin kantaa. Osa kommentoijista on hörähdellyt vähättelevästi, että näistäkö parista repliikistä koko kalabaliikki johtuu, osa on räyhännyt asiaankuuluvalla volyymillä ja jotkut jättäneet koko sarjan katsastamatta sen maineen vuoksi.

Koska käteni ovat muutenkin syyhynneet kirjoittamaan aiheesta viimeiset pari vuotta, suon nyt itselleni sen ilon että ränttään vähän pitemmin. En ole ikinä jaksanut saada kyseistä postausta aikaan siksikin, ettei kukaan tykkää kuola suupielissä valuen vesikauhuilevista feminatseista, mutta nyt minulla on asian ajankohtaisuuden vuoksi täydellinen tekosyy itkeä ja valittaa kuolonvihkosetien pahasta seksismistä.

Ensin on syytä palata ongelman juurille, nimittäin Death Noteen, Bakumanin mangakatiimin eli Tsugumi Ohban ja Takeshi Obatan edelliseen sarjaan. Suuri syy siihen, etten pidä kyseistä sarjaa aivan maineensa veroisena hienoutena, on tapa, jolla se käsittelee naishahmojaan. Death Note taitaa olla melkeinpä ensimmäinen viihteellinen nimike, joka on saanut minut ihan tosissani ärsyyntymään korostuneen miesvaltaisella asenteellaan. Tämä on aika jännittävä huomio sikäli, että eteen on Death Notea aikaisemminkin tullut toki vaikka mitä tasa-arvonäkemyksillä sorsaa heittänyttä teosta, mutta jokin juuri DN:ssä herätti sisäisen feministini aika tehokkaasti.

Kyse on tosiaan siitä, miten sarja kohtelee naishahmoja. Tärkein heistä on Misa, joka on yleisen konsensuksen mukaan ilmapäisimpiä ilmestyksiä koko animangamaailmassa (mikä sanoo aika paljon). Mutta hei, Naomi Misora on älykäs! Siis joo, hän on jättämässä FBI-agentin työnsä, koska on menossa naimisiin toisen agentin kanssa, vaikka sarjassa periaatteessa annetaan ymmärtää hänen olevan tulevaa miestään pätevämpi työssään. Mutta ainakin hän on älykäs ja cool ja pukeutuu seksikkääseen nahkatakkiin! Tekijät jopa kertovat, että hänestä oli tarkoitus tulla tärkeämpikin hahmo, mutta sitten hän olikin liian älykäs, joten heidän oli ihan tosi pakko tappaa hänet. No… ööh… Sitten on tietysti Takada, joka on fiksu ja tyylikäs hahmo, mutta kun Light soittaa häntäkin kuin Nuuskamuikkunen huuliharppua.

Ohba ja Obata ovat myöntäneet, etteivät osaa käsitellä naishahmoja, ja se näkyy. Disclaimerina nyt kuitenkin sanottakoon, että puutteistaan ja mainitusta berserk buttonistaan huolimatta ihan oikeasti pidän Death Notea tärkeänä ja varsin hyvänäkin sarjana. Mutta entäs Bakuman?

Jatka artikkelin ”Bakuman ja seksismi” lukemista →

Pohdintoja kevätsarjojen hahmoista: Giant Killing

Omalaatuinen uusi valkku yrittää nostaa horjuvan futistiimin takaisin jaloilleen.

Aloitin Giant Killingin katsomisen keväällä varoen, sillä penkkiurheilu kiinnostaa kiviäkin vähemmän, enkä totuuden nimissä uskonut hetkeäkään koskaan saavani sarjaa katsottua loppuun. Tarkoituksena oli lähinnä antaa mahdollisuus urheilusarjalle ihan vain katsomiskulttuurin monipuolisuuden nimissä. GK muotoutui kuitenkin vastoin kaikkia odotuksiani ehdottomasti kevään suurimmaksi yllättäjäksi ja pidän jo kovasti peukkuja toiselle tuotantokaudelle. Syyt löytyvät jälleen kerran hahmopuolelta.

Jatka artikkelin ”Pohdintoja kevätsarjojen hahmoista: Giant Killing” lukemista →